Sijainti: Etusivu / Aiheet / Elämä / Apua ikäihmisten yksinäisyyteen
Tehdyt toimenpiteet

Apua ikäihmisten yksinäisyyteen

Teksti Marjo Hentunen
Kuvat Sirpa Päivinen

Iäkkään ihmisen voivat altistaa yksinäisyydelle muun muassa aistien ja toimintakyvyn rajoitteet sekä pitkät välimatkat. Uuvuttavaan yksinäisyyteen voi saada apua ryhmätoiminnasta tai vapaaehtoisesta ystävästä.

Juttukumppani. Hely Forsberg (vas.) ja Tuula Forsblom kahvittelevat. Kuva: Sirpa Päivinen

Seitsemänkymppinen nimimerkki Jätkä kuvailee, että hän on "tullut monta kertaa alas Niagaran putouksesta puutynnyrissä. Yksinäisyys on hänen kohdallaan osa laajempaa kokonaisuutta, jonka taustalla on pari reipasta työuupumusta ja kivulias ero vaikeasta, jo lukioaikana alkaneesta parisuhteesta.

– Olin pistänyt kaiken yhden kortin varaan, tottunut siihen, että minulla on vaimo, ikään kuin toinen käsi. Yritin pitää suhdetta väkisin kasassa. Viimeisinä vuosina muita ihmissuhteita parisuhteen lisäksi ei juuri ollut, Jätkä kertoo.

– Olin yhdessä kumppanin kanssa, joka yritti kiusata minut hengiltä. Toisaalta, jos eroa ei olisi tullut, en olisi elossa enää. Sydän olisi pettänyt tai jotain muuta eli sikäli ero koitui pelastukseksi.

Jätkä sanoo olevansa ihmisarka, mykkä erakko, juuriltaan repäisty vaivaiskoivu, eräänlainen Havukka-ahon ajattelija. Joskus hän pakenee yksinäisyyttään mökille, Lappiin vanhalle tukkikämpälle, jossa ei ole mitään mukavuuksia. Siellä on hyvä olla. Apua yksinäisyyteen ovat tuoneet myös tietoisuustaitoharjoitukset ja mindfullness-kirjallisuus, joita Jätkä on lukenut pinoittain. Lisäksi hän on saanut tukea eroryhmästä ja ikäihmisille suunnatusta järjestöstä.

– Yksinäisyyden tunteita tulee, mutta ne myös menevät. Mindfullnessin avulla minusta, synnynnäisestä pessimististä, on tullut optimisti. Olen sovussa yksinäisyyteni kanssa. Orpo olo on kadonnut. Se oli vuosien työn tulosta.

"Minulla ei ole vimmattua tarvetta löytää seuraa"

Yksi henkireikä Jätkälle on Facebook. Siellä voi vaihtaa ajatuksia sellaistenkin ihmisten kanssa, joita ei ole koskaan tavannut. Eläkkeellä olevan miehen aika kuluu myös lenkkeilyn, kirjoittamisen ja talvella hiihtämisen parissa.

– Minulla ei ole vimmattua tarvetta löytää seuraa. Rakennan mielekästä elämää ilman parisuhdetta, en ehkä niin herkästi tee aloitteitakaan. Yksinäisyys ei ole sairaus, joka täytyy parantaa uudella suhteella. Isäni eli leskeksi jäätyään yksin vielä yli parikymmentä vuotta. Ehkä sekin antaa luottamusta siihen, että voi selvitä.

Tutkimusten mukaan yli 65-vuotiaista 10–15 prosenttia kokee itsensä usein yksinäiseksi. Kun puhutaan tätä iäkkäämmistä, tunne on tuttu jo yli kolmasosalle. Pahimmillaan yksinäisyys voi johtaa masennukseen, päihteiden käyttöön tai itsetuhoisiin ajatuksiin.

Etsivä mieli -projektin suunnittelija Anu Kuikka Vanhus- ja Lähimmäispalvelun liitosta toteaa, että yksinäisyyttä saatetaan jopa häpeillä, eikä sitä useinkaan oteta puheeksi.

– Monelle ikäihmiselle yksinäisyys on niin musertava tunne, että se saatetaan jopa torjua. Se saattaa sysätä alkuun ajatuskierteen, että välittääkö kukaan minusta, kelpaanko enää. Lopulta yksinäisyyttä ei haluta edes ajatella, olo tuntuu vain tyhjältä. Jotkut sanovatkin, että tätäkö se vanhuus on.

Sorsapuisto. Tuula Forsblom kävelee mielellään lähiluonnossa. Kuva: Sirpa Päivinen

Joskus yksinäisyys on oma valinta

Yksinäisyys on hyvin inhimillinen tunne. Tuskinpa maailmasta löytyy ihmistä, joka ei olisi koskaan tuntenut itseään yksinäiseksi. Yksinäisyyttä voi kokea myös ihmisten keskellä, jos elämänpiirissä olevien ihmisten ajatukset eivät kohtaa. Ikäihmisillä esimerkiksi puolison tai muiden läheisten ihmisten kuolema voi suistaa yksinäisyyteen. Samoin rahan puute saattaa eristää, sillä silloin kaikki aktiviteetit, joihin tarvitaan rahaa, karsiutuvat.

Yksinäisyyteen voi suistaa myös puolison tai muiden läheisten ihmisten kuolema. Runsas 60 prosenttia yli 65-vuotiaista asuu yksin. Yksin asuminen ei automaattisesti tarkoita yksinäisyyttä, mutta yksinäisyyden kokemukset voivat olla silloin suurempia. Ikääntyessä aistien kuten näön ja kuulon sekä liikunta- ja toimintakyvyn haurastuminen tuovat rajoitteita elämään. Lopulta kynnys kotoa lähtemiseen voi kasvaa entisestään. Usein se vaatii taivuttelua ja sitä, että joku tuttukin lähtee mukaan. Luottamus rakennetaan vähitellen.

– Aina vanhus ei yrityksistä huolimatta lähde mukaan toimintaan. Sekin pitää vain hyväksyä, Anu Kuikka sanoo.

Joskus yksinäisyys on oma valinta, johon toki saattavat vaikuttaa elämänkokemukset.

Sopivasti annosteltuna yksinäisyys on voimavara

Sopivasti annosteltuna yksinäisyys voi olla voimavara. Osa ihmisistä myös tarvitsee yksin oloa ajatuksiensa koostamiseen. Näin on myös viisi vuotta palvelutalossa asuneella Tuula Forsblomilla, 71.

– Joskus on ihana olla yksin, istua ja katsella koiranulkoiluttajia parvekkeella tai tehdä kävelylenkki. Se antaa voimaa, ja sitten jaksaa taas mennä ihmisten seuraan. Liiasta yksinäisyydestä taas tulisi helposti hylätty olo.

Sairaudet ovat tuoneet rajoitteita Forsblomin elämään. Muutama vuosi sitten hän sai pahan infarktin, josta hänet elvytettiin takaisin elämään. Hän on sairastanut myös syövän.

 

"Joskus on ihana olla yksin, istua ja katsella koiranulkoiluttajia parvekkeella tai tehdä kävelylenkki. Se antaa voimaa, ja sitten jaksaa taas mennä ihmisten seuraan." -Tuula Forsblom

 

Tuula Forsblomilla on kolme tytärtä, joiden kanssa nähdään usein.

– Ilman lapsia kokisin varmasti yksinäisyyttä. Tyttärieni mukaan olen muuttunut paljon sosiaalisemmaksi. Tässä asumismuodossa juttuseuraa on aina. Yksi päivän sosiaalinen tapahtuma on lounas. Olen saanut täältä myös ystäviä. Palvelutalossa on turvallinen olo, koska apua saa vuorokauden ympäri.

Forsblom osallistuu mielellään palvelutalon sosiaalisiin tapahtumiin, kuten retkiin, bingoon ja tuolijumppaan. Kesällä pidetään myös grilli- ja vohvelinpaistoiltoja.

Palvelutalossakin voi eristäytyä

Yksinäisyyteen purevat usein esimerkiksi toiminnalliset ryhmät. Vielä tämän vuoden loppuun jatkuvan Etsivä mieli -projektin tavoitteena on edistää ikäihmisten mielen hyvinvointia ja löytää voimaannuttavia toimintamuotoja. Kohderyhmänä ovat yli 65-vuotiaat ihmiset, jotka ovat yksinäisyyden, turvattomuuden tai mielenterveysongelmien vuoksi syrjäytyneet tai vaarassa syrjäytyä.

– Matalan kynnyksen paikat ovat tärkeitä, sillä joskus ikäihmisen saattaa olla vaikea lähteä kotoa. Esimerkiksi Tampereella Olkkari-toiminta on saanut hyvän vastaanoton, sanoo Anu Kuikka.

Hänen mukaansa palvelukodissa asuminen voi vähentää mutta ei automaattisesti lievitä yksinäisyyden tunnetta.

– Palvelutalossakin voi eristäytyä. Jos järjestetään vaikka tanssit, sinne menevät ne, jotka pystyvät tanssimaan. Toisaalta kokemukset voivat olla hyviä, osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemukset ja kokemukset porukkaan kuulumisesta vahvistavat. Tuetussa asumisessa on myös turvallisuuden tunnetta, ja apua saa aina, kun sitä tarvitsee.

Yksinäisyyden torjumiseksi tarvitaan etsivää vanhustyötä. Sen tavoitteena on löytää juuri ne ikäihmiset, jotka ovat pudonneet tukimuotojen piiristä.

 

"On tärkeää, että on joku, jonka kanssa on helppo puhua." - Hely Forsberg

 

– Jalkautuvassa parityössä mennään tarvittaessa kotiin asti tai sinne, missä ikäihmiset liikkuvat, esimerkiksi palvelubusseihin tai Kelan konttoreihin, Kuikka kertoo.

Etsivällä vanhustyöllä luodaan myös yhteisöllisiä muutoksia, joissa ikääntyneiden hyvinvoinnin tukemiseksi yhdistävät voimansa monet toimijat, kuten omaiset, naapurit ja matalan kynnyksen paikat.

Parveke kukkii. Hely Forsbergin hoivassa viherkasvit viihtyvät. Kuva: Sirpa Päivinen

"Ehkä surua olisi pitänyt näyttää ulospäin"

Hely Forsberg, 83, muutti palvelutaloon miehensä kanssa omakotitalosta viisi vuotta sitten. Kaksi vuotta sitten mies kuoli ja Hely jäi asumaan yksin. Hely Forsberg menetti myös muita läheisiä ihmisiä lyhyen ajan sisällä.

– Ehkä surua olisi pitänyt silloin näyttää enemmän ulospäin, hän pohtii.

Palvelutalossa Forsberg ei koe olevansa sillä tavalla yksin kuin olisi omakotitalossa asuessaan. Toimintaa on paljon, vaikka joskus tulisikin olo, että tekisi mieli jäädä sänkyyn makaamaan.

– Talossa on puhelin, jolla voimme soitella ilmaiseksi ystävien kanssa. On tärkeää, että on joku, jonka kanssa on helppo puhua. Täällä on hyvä yhteishenki. Aina kysytään, jos joku tarvitsee apua, Forsberg kertoo.

Vinkkejä yksinäisyyden torjuntaan

– HelsinkiMission Aamukorva päivystää joka aamu kello 5–9 numerossa 045 341 0504.

– Kirkon Palveleva puhelin vastaa numerossa 01019 0071 kello 18–1, viikonloppuisin kello 18–3. Puhelimessa voi keskustella ihmissuhteista sekä yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteista.  Usein jo se, että joku kuuntelee, helpottaa.

– Ikäihminen voi saada vapaaehtoisen ystävän erilaisten järjestöjen kuten Vanhustyön Keskusliiton tai Punaisen Ristin kautta. Vapaaehtoisen kanssa voi jutella tai lähteä yhdessä ulkoilemaan tai lääkäriin. Myös oman alueen diakoniatyöstä voi tiedustella vapaaehtoista ystäväksi.

– Seurakunnissa on vireää ryhmätoimintaa ikäihmisille, keskusteluryhmistä yhteislauluun ja seniorijumppaan. Työntekijää on mahdollista kysyä myös kotikäynnille.

– Senioripysäkki-ryhmien erityisenä tavoitteena on yksinäisyyden lieventäminen. Ryhmässä voi keskustella myös vaikeista ja luottamuksellisista asioista. Alkuvuonna 2017 Senioripysäkki järjestetään muun muassa Oulunkylän seurakunnassa. 

– Käpyrinteen palvelutalon pysäkit ovat avoimen tekemisen paikkoja, joissa voi harrastaa liikuntaa, nauttia kulttuurista ja tavata muita ikäihmisiä. Käpyrinteen pysäkki on osa Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton Iloa arkeen -pysäkkejä.