Sijainti: Etusivu / Aiheet / Kulttuuri / Arvio: Riikka Pulkkinen ja Riku Korhonen kuvaavat kamppailua ihmissuhteissa
Tehdyt toimenpiteet

Arvio: Riikka Pulkkinen ja Riku Korhonen kuvaavat kamppailua ihmissuhteissa

Marjo Kytöharju

Pulkkinen käsittelee vaiettua tapahtumaa perheessä, Korhosen romaanissa tulee esiin avuttomuus ihmisten kohtaamisessa.

"Aurelia on saman ikäinen kuin vapaa Eurooppa. Miten sattuva lause, kuin iskurepliikki. Hän keksi sen teatterikorkeakouluaikoinaan."

Riikka Pulkkisen romaani Paras mahdollinen maailma kertoo nuoresta suomalaisnäyttelijästä, Aureliasta, joka syntyi samaan aikaan kuin Berliinin muuri kaatui. Jo hieman nimeä näyttelijänä saaneella Aurelialla on nyt päärooli tunnetun ohjaajan näytelmässä, joka perustuu Berliinin muurin viimeisiin päiviin ja ohjaajan sisaren traumaattiseen kuolemaan. 

Aurelian vanhemmat ovat eronneet perheen elämää varjostaneen tapauksen seurauksena. Aurelian kaksossisar Annabella nimittäin katosi muutaman vuoden ikäisenä berliiniläisestä puistosta. Berliini siis liittyy vahvasti myös Aurelian omaan tarinaan, mutta hän on halunnut unohtaa perheessä vaietun tapahtuman. Toisaalta hänellä on ollut lapsesta asti mielikuvitusystävä Veronika.

Aurelian isä on maannut jo jonkin aikaa tiedottomana sairaalassa. Häntä Aurelia käy katsomassa, mutta äitinsä yhteydenotot hän torjuu tajuamatta itsekään miksi. Perheen tilannetta ja siihen johtaneita tapahtumia kuvataan Aurelian ja hänen äitinsä näkökulmasta. Aurelian näkökulma on enemmän nykypäivässä, haastavan teatteriesityksen tekemisessä ja Veronikan voimakkaassa läsnäolossa. Äiti taas kertoo menneisyydestä, miten tapasi miehensä, tämän ystävistä Berliinissä sekä perhe-elämästä kaksostyttöjen synnyttyä ja Annabellan kadottua.

Paras mahdollinen maailma tuntuu välillä hajoavan liikaa, mutta kirjailija onnistuu kuitenkin kokoamaan langat yhteen. Romaanin loppu on valoisa: Aurelia pystyy kohtaamaan menneisyyden haamut Berliinissä yhdessä äitinsä kanssa.

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma. Otava 2016.

"Pieleen menneen avioliiton pelastaminen on saatanallinen työ. Perheenisän otteilla ei pärjää. Pakko unohtaa pelko ja liata kädet."

Näin sanoo Eero, yksi Riku Korhosen Emme enää usko pahaan -romaanin päähenkilöistä. Eero pyytää ystäväänsä Laria auttamaan vaimonsa Ainon kaappaamisessa, jonka avulla hän yrittää saada heidän suhteeseensa uutta kipinää. 

Eerolla ja Ainolla on kaksi lasta ja he asuvat omakotitaloalueella Turussa. Parilla menee päällisin puolin hyvin, mutta suhde on perhe-elämän velvoitteiden myötä väljähtynyt. Lari puolestaan on joutunut tyttöystävänsä jättämäksi, mikä on saanut hänet uudestaan ahdistumaan ja eristäytymään. Hänellä on nimittäin ollut jo teini-ikäisestä vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja pakkomielteisiä ajatuksia ihmisten pahoinpitelemisestä.

Lari auttaa hieman vastahakoisesti Eeroa kaappaussuunnitelman toteuttamisessa, mutta se ei sujukaan niin kuin pitäisi. Hupaisaksi parisuhdeleikiksi ajateltuun vaimonryöstöön sekaantuu yllättäen kaksi ulkopuolista, traagisin seurauksin.

Korhosen romaanissa tulevat esiin avuttomuus ihmisten kohtaamisessa sekä parisuhteen haasteet perhe-elämän ja yhteiskunnan asettamissa paineissa. Joskus pahimmat uhat ja pelot saattavat toteutua sattuman astuessa peliin.

Turku on vahvasti mukana turkulaisen kirjailijan romaanissa, mutta samanlaiset kamppailut ihmissuhteissa voisivat tapahtua missä tahansa. Kirjan tapahtumia kuitenkin kehitellään turhan pitkään, mikä vie siltä jännitettä.

Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan. WSOY 2016.