Sijainti: Etusivu / Aiheet / Usko / Alister McGrath: Jumala-kysymystä ei voi väistää
Tehdyt toimenpiteet

Alister McGrath: Jumala-kysymystä ei voi väistää

Taneli Kylätasku

Ateistisen humanismin yritys irrottautua uskonnosta on epäonnistunut, väittää teologian supertähti Alister McGrath.

Uskonnon puolustaja. "Jos haluamme elää täyttä elämää, tarvitsemme enemmän kuin tieteen tarjoaman osittaisen näkökulman todellisuuteen", Alister McGrath sanoo. Kuva: Maija Saari

Ihmiselämään kuuluvien eksistentiaalisten kysymysten pohtiminen johtaa vääjäämättä tieteellisen tiedon tuolle puolen. Siksi ateistisen humanismin hellimät haaveet uskonnottomasta maailmasta ovat auttamattoman vanhentuneita.

Tätä mieltä on Oxfordin yliopiston Andreas Idros -professori Alister McGrath, joka piti viime viikolla Helsingin yliopistossa kaksi luentoa tieteen ja uskonnon suhteesta. McGrath on harvoja teologian supertähtiä, jonka teokset ovat olleet kansainvälisiä myyntimenestyksiä.

"Tiede vastaa vain kysymyksiin, joihin se tietää voivansa vastata todisteiden perusteella. Ihmisinä tarvitsemme kuitenkin vastauksia myös syvempiin kysymyksiin, joita kukaan meistä ei voi välttää, olimmepa tiedemiehiä tai emme", McGrath sanoi.

Tieteen ulottumattomissa oleviin suuriin kysymyksiin lukeutuvat McGrathin mukaan esimerkiksi kysymykset Jumalan olemassaolosta, kosmoksen alkuperästä ja elämän perimmäisestä tarkoituksesta, joita filosofi Karl Popper kutsui "äärimmäisiksi kysymyksiksi".
 

Tiede tarjosi kattavan selityksen

Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan Jumalan ajatteleminen, jopa kaipaaminen on ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus. Ateistisen humanismin mukaan uskonnollisuus ei ole ihmisen sisäsyntyinen ominaisuus, vaan seurausta ympäröivän kulttuurin vaatimuksista.

McGrathin mukaan kognitiivinen uskontotiede on osoittanut, että kristillinen ihmiskäsitys on lähempänä totuutta.
 

Tiedämme nyt, että uskonto on meille luontaista, eikä jotakin, joka pitää asentaa meihin ulkopuolelta."
– Alister McGrath
 

Uskonnollisuus herää kognitiivisen tutkimuksen mukaan ihmisen luonnollisten, automaattisten ajatteluprosessien seurauksena, jotka eivät ole kulttuurista riippuvaisia. Tämä selittää, miksi uskonto on niin yleinen ilmiö kaikissa kulttuureissa.

"Tämä ei tarkoita sitä, että uskonto olisi oikeassa. Tämä ei tarkoita, että uskonto on väärässä. Mutta tiedämme nyt, että uskonto on meille luontaista, eikä jotakin, joka pitää asentaa meihin ulkopuolelta", McGrath sanoo.

Alister McGrath luennoi täydelle salille kuulijoita Teologia ja tieteellinen maailmankuva -seminaarissa. Tapahtumapaikkana oli Helsingin yliopisto. Kuva: Maija Saari

McGrath uskoo, että myös uskonnottomilla ihmisillä on kykyjä ja taipumuksia, jotka voisivat johtaa uskonnollisuuteen, jos ympäröivä kulttuuri tarjoaisi sopivia virikkeitä. Luennollaan McGrath käytti esimerkkinä omien nuoruusvuosiensa älyllistä heräämistä, joka johti lopulta kristillisen uskon omaksumiseen.

1960-luvulla McGrath oli ateisti, jolle ajatus Jumalasta oli vanhentunutta hölynpölyä. Nuorukainen halusi uskoa vain siihen, minkä tiede voisi todistaa.

Tiede tarjosi kokonaisen maailmanselityksen ja uskonto oli merkityksetön jäänne menneisyydestä. Kaikki rehelliset tiedemiehet olivat ateisteja.

"Ymmärtämättä mitä tein, olin omaksunut maailmankatsomuksen, joka siihen aikaan näyttäytyi minulle väistämättömänä tuloksena tieteellisen metodin johdonmukaisesta soveltamisesta."
 

Tiedeusko kaatui rymisten

Ateismin älyllinen lumo kesti muutaman vuoden. Sitten Oxfordin yliopiston biokemian opintoihin valmistautuva McGrath tutustui tieteenfilosofiaan, ja vanhat varmuudet kaatuivat rymisten.

McGrath ymmärsi, että hänen aikaisempi varma näkemyksensä oli ollut lapsenomaista tiedeuskoa. Tieteellinen maailmankuva osoittautui paljon monimutkaisemmaksi ja tulkinnanvaraisemmaksi kuin hän oli kuvitellut.
 

Ymmärsin, että tarvitsemme rikkaamman ja syvemmän näkemyksen todellisuudesta, jos haluamme tehdä oikeutta maailman monimutkaisuudelle."
– Alister McGrath
 

"Paluuta ei enää ollut. Olin astunut ovesta, jonka olemassaolosta en ollut siihen saakka tiennyt. Koko joukko kysymyksiä, jotka olin aikaisemmin sivuuttanut merkityksettöminä, piti nyt tutkia uudestaan – mukaan lukien Jumala-kysymys."

McGrathin mukaan nuoruuden ateismin tuomalla selvyydellä oli hintansa: usko elämän perimmäiseen tarkoituksettomuuteen ja eksistentiaalinen tyhjyys. Se ei kuitenkaan tuottanut ongelmia, sillä nihilismin hyväksymiseen tarvittiin vain älyllistä rohkeutta.

Mutta vähitellen usko Jumalaan alkoi tuntua järkevämmältä kuin ateismi.

"Ymmärsin, että tarvitsemme rikkaamman ja syvemmän näkemyksen todellisuudesta, jos haluamme tehdä oikeutta maailman monimutkaisuudelle", hän sanoo.
 

Uusi humanismi hylkäsi juurensa

Ateistisen humanismin yritys irrottautua uskonnosta on McGrathin mukaan kestämätön, koska se yrittää kieltää ihmisyyteen luovuttamattomasti kuuluvan syvemmän merkityksen kaipuun.

McGrath muistuttaa, että uskonnonvastaisuus ei kuulunut alkuperäiseen renessanssiajan humanismiin.
 

Koska olemme ihmisiä, emme voi välttää kysymästä äärimmäisiä kysymyksiä. Emme voi lakata puhumasta Jumalasta."
– Alister McGrath
 

Vaikka Erasmus Rotterdamilainen ja muut varhaiset humanistit ruoskivat oman aikansa teologisia naurettavuuksia, McGrathin mukaan Erasmuksen teksteistä välittyvää kristinuskon arvostusta ei voi ohittaa.

Vielä vuonna 1933 Yhdysvalloissa julkaistussa Humanistisessa manifestissa viitattiin arvostavasti uskonnolliseen humanismiin.

Mutta 1970- ja 80-luvuilla syntyi uusi humanistinen virtaus, jonka keskeinen kehittäjä oli yhdysvaltalainen professori Paul Kurtz. Sekulaarin humanismin tavoitteena oli humanismin irrottaminen sen uskonnollisista juurista.

McGrathin mukaan sekulaari humanismi on onnistunut vain osoittamaan, että Jumala-kysymys on yhä elinvoimainen.

"Koska olemme ihmisiä, emme voi välttää kysymästä äärimmäisiä kysymyksiä. Emme voi lakata puhumasta Jumalasta."

Teologia ja tieteellinen maailmankuva -seminaarin järjestivät kirkkohallituksen tukema Areiopagi.fi -verkkolehti, Helsingin yliopiston Järki ja uskonnollinen hyväksyntä -huippuyksikkö ja Kuopion hiippakunta. Viime viikolla julkaistiin McGrathin viides suomennettu teos Tieteen ja uskonnon dialogi (Kirjapaja).