Sijainti: Etusivu / Kirkko ja kaupunki / Kirkko ja Kaupunki: Arkisto / Teit sitten pennun ulkomaalaisen kanssa
Tehdyt toimenpiteet

Teit sitten pennun ulkomaalaisen kanssa

Pihla Tiihonen

Kun suomalainen nainen saa tumman lapsen, maanmiehet alkavat käyttäytyä oudosti. Viisi äitiä kertoo kokemuksistaan pääkaupunkiseudulla.

Merita Laakkoselle on kerrottu metrossa, että hänen lapsensa olisivat saaneet jäädä syntymättä. Laakkonen asuu Kivikossa viisivuotiaan Jeminan, kaksivuotiaan Pugalin ja kahdeksanvuotiaan Janen kanssa. Kuva: Sirpa Päivinen

Oulunkyläläinen tanssija Aino Spence pitää vaunuista kiinni, ettei bussin heiluminen kaataisi niitä. Hänen puolivuotias Samuelinsa tarkkailee kanssamatkustajia. Poika on juuri oppinut istumaan.

Ikääntynyt pari katsoo takaisin vauvaan, hymyttömänä.

– Neekeri, kivahtaa nainen.

Johdon assistentti Laura kiiruhtaa arkiaamuna Pohjois-Haagassa bussipysäkille käsi kädessä viisivuotiaan poikansa kanssa. Kahdeksanvuotias isoveli kiljahtaa takaa: Äiti, poskeen polttaa! Tuon sedän tupakka osui minuun!

Mies harppoo vauhdilla eteenpäin. Kaksi keski-ikäistä naista seuraa pysäkillä ilmeettöminä kuinka hätääntynyt Laura antaa palovammaan ensiapua lumella. Kumpikaan ei sano mitään.

Kotiäiti Merita Laakkonen astuu viisi vuotta sitten Kontulan asemalta metroon tyttäriensä, kaksivuotiaan Janen ja kaksikuukautisen Jeminan, kanssa. Keski-ikäinen nainen kurkistaa vaunuihin ja tivaa: Onko taas tehty lisää ulkomaalaisia Suomeen?

Ainon, Lauran ja Meritan suomalaisten lasten isä on maahanmuuttaja. Kun lapsi poikkeaa ulkonäöltään valkoisesta kantaväestöstä, hänen nimittelynsä, syrjintänsä ja jopa väkivaltainen kohtelunsa on Suomessa yleistä. Tähän tulokseen sosiaaliantropologi Anna Rastas tuli kaksi vuotta sitten Tampereen yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan.

 

Äiti, poskeen polttaa! Tuon sedän tupakka osui minuun!

Jokainen väitöskirjaan haastateltu lapsi kuvasi rasismia. Näiden lasten toinen vanhempi oli alun perin muualta kuin Suomesta tai sitten heidät oli adoptoitu ulkomailta.

– Jo hyvin pieninä monet lapset oppivat karttamaan humalaisia ja vihaisen näköisiä setiä ja tätejä. He eivät myöskään voi luottaa siihen, että joku aikuinen tulee aina apuun, jos heitä kohdellaan huonosti, Rastas kirjoittaa.

Miksei Suomi-mies kelpaa?

– Huora ja huoranpenikka, sihahtaa nuori mies Lauralle tämän odottaessa bussia tummaihoisen poikansa kanssa.

Rasismiin sekoittuu epäluulo siitä, että mustat miehet tulevat ja vievät naiset, kertoo Kuopion yliopiston erikoistutkija Vesa Puuronen. Huorittelemalla kyseenalaistetaan naisen oikeus päättää omasta kumppanistaan.

– Teit sitten pennun neekerin kanssa, tölväisee epäsiisti keski-ikäinen mies Eija Manninen-Itotalle, kun tämä työntelee kaksivuotiasta Dennistä Vantaan Korsossa. Sihteerinä työskentelevän Manninen-Itotan puoliso on lähtöisin Nigeriasta.

– Olisi pitänyt vastata, että olen tehnyt lapsen paljon sinua paremman miehen kanssa.

Vuoden ikäisten kaksosten äidille Maarit Samatehille osa vanhoista ystävistä on sanonut suoraan, ettei hyväksy tämän Gambiasta muuttanutta miestä.

– Minut koetaan petturiksi, jolle suomalainen mies ei kelpaa. Vaikka välit näihin ihmisiin ovat poikki, he soittelevat ja kysyvät, että ovatko lapset ihan mustia, Savonlinnasta Vantaalle muuttanut koulunkäyntiavustaja ihmettelee.

Samatehista pääkaupunkiseudulla ollaan vähemmän rasistisia kuin hänen entisessä kotikunnassaan. Magdalena Jaakkolan tänä vuonna julkaistu Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimus vahvistaa, että pienissä kaupungeissa ja maaseudulla suhtaudutaan maahanmuuttoon Helsinkiä kielteisemmin.

Nuorten miesten ja työntekijöiden asenteet ovat varauksellisimpia. Vähän koulutetut ja iäkkäimmät pitävät muita useammin maahanmuuttoa uhkana suomalaiselle kulttuurille.

– Yleensä ne ovat vanhempia ihmisiä, jotka katsovat pahasti, tai sitten mustiin pukeutuneita hevityyppejä, Merita Laakkonen toteaa.

Onpa kaunis lapsi, mistä adoptoit?

 

KOMMENTTI:
Taantuma voi lisätä rasismia

Hyvinä aikoina on helppo olla suvaitsevainen, niukkuuden vallitessa oma vatsa on lähinnä. Viime laman ja suurtyöttömyyden aikana suomalainen rasismi oli huipussaan. Nousukaudella asenteet ovat lientyneet, mutta eivät lamaa edeltävälle tasolle.

Näin voi päätellä Magdalena Jaakkolan tutkimuksesta, jossa analysoidaan suomalaisten näkemyksiä maahanmuuttajista vuosina 1987–2007.

Rasistisen päättelyketjun mukaan työnpuute johtuu siitä, että joillakin töistä kilpailevista ihmisistä on juuria Suomen ulkopuolella. Oikeasti työttömyyden takana on Yhdysvalloista alkanut talouskriisi, yritysten reagointi tiukkaan taloustilanteeseen, kansallinen politiikka sekä oma kilpailuasema työmarkkinoilla. Mikään näistä asioista ei ole yksittäisen lapsen tai aikuisen syytä, oli hänen ihonvärinsä mikä hyvänsä.

Pihla Tiihonen

Äidistään erottuva lapsi saa muutakin huomiota kuin haukkuja. Tyypillisesti kommentoidaan, että onpa lapsella ihanat suklaasilmät, ja udellaan sitten isän kotimaata.

Anna Rastaan väitöskirjassa lapset kertovat päätä silittävistä tädeistä, jotka tunkeutuvat heidän yksityisyyteensä kysymyksillä ja tulemalla selvästi lähemmäksi kuin suomalaisessa kulttuurissa on tapana.

– Tyttöjä kehutaan kauniiksi, kysytään olenko adoptoinut heidät ja mistä maasta he ovat, Laakkonen nauraa.

Hänen tyttäriensä isä on Vietnamista ja kuopuspojan Sri Lankasta. Laakkonen jaksaa yhä selvittää uteliaille perhesuhteitaan, mutta monia äitejä ventovieraiden ylenpalttinen huomio tympii.

Aino Spence toivoisi, että kyselyt isän kansallisuudesta loppuisivat ennen kuin lapsi kasvaa pitämään itseään erilaisena.

– Samuelhan on täysin suomalainen lapsi, joka oppii suomen kielen, saunomisen, muumit ja muun.

Valkoisen äidin taakka

Valkoinen nainen saattaa kokea rasismia ensimmäisen kerran elämässään lapsensa kanssa. Se rikkoo arkipäivän niin yllättäen, ettei siihen osaa reagoida oikein mitenkään, äidit kertovat.

– Kerran Prismassa eräs mummo katsoi minua, miestäni ja Samuelia vihaisena ja sanoi, ettei ikinä tule ymmärtämään tällaista. En edes tajunnut mitä hän tarkoitti, ennen kuin mieheni selitti, Spence kuvaa.

Sosiaaliantropologi Anna Rastas kirjoittaa kyvyttömyydestä tunnistaa rasismia valkoisen vanhemman taakkana, josta on vaikea päästä eroon. Ulkomailta adoptoitujen lasten äitinä hänellä on asiasta omakohtaistakin kokemusta.

Erikoistutkija Puuronen neuvoo valmentamaan valtaväestöstä erottuvia lapsia pilkkaamiseen ja joukosta sulkemiseen sekä kertomaan, mistä kiusaaminen johtuu.

Ympäristöstään erottuvasta lapsesta voi tulla vaikka Yhdysvaltain presidentti.

– Usein aikuiset eivät halua puhua lapsille rasismista, jolloin siitä voi aiheutua heti kättelyssä sielullisia vammoja, kuten masentuneisuutta tai eristäytymistä.

Toisaalta ympäristöstään erottuvasta lapsesta voi tulla vaikka Yhdysvaltain presidentti. Puurosen mielestä Barack Obaman teos Unelmia isältäni (2009) kuvaa hyvin, millaista on olla lapsi, joka on erivärinen kuin kaikki sukulaisensa.

Aino Spence toivoo Samuelille sisarusta.

– Nyt hänellä on vain valkoinen äiti ja musta isä. Voisi helpottaa, kun olisi joku joka näyttäisi samalta kuin hän.

Aino Spencen vuoden vanhaa Samuelia on nimitelty neekeriksi. Vieraat aikuiset ovat haukkuneet kaupassa ja bussissa. Kuva: Sirpa Päivinen
Lisää juttuja aiheesta: , , ,