Sijainti: Etusivu / Kirkko ja kaupunki / Kirkko ja Kaupunki: Arkisto / Jeesus ei ole vain kristinuskon omaisuutta
Tehdyt toimenpiteet

Jeesus ei ole vain kristinuskon omaisuutta

Kristinuskon päähenkilö on keskeisellä sijalla myös monessa muussa uskonnossa.

Kristus on päässyt hindualttarille. Kansanhindulaisuus on taipuvainen laskemaan Jeesuksen osaksi Jumalten pantheonia. Kuva: Jyri Komulainen
Kristillisten kirkkojen ja suuntausten määrä nykymaailmassa on valtava, mutta mitään järisyttäviä eroja Jeesus-tulkinnoista ei löydy.Jeesus-krusifiksi Mumbaissa. Kuva: Jyri Komulainen
Ympäristö vaikuttaa, niinpä intialaisen kristillisen ashram-keskuksen portillakin Jeesus istuu ylinnä perinteisessä mietiskelyasennossa. Kuva: Jyri Komulainen
Jeesus bangalorelaisella alttarilla. Jeesus saatetaan nähdä hinduille merkittävän Vishnu-jumalan avatarina, ilmentymänä. Kuva: Jyri Komulainen
Myös kristinuskon sisällä Jeesusta on kuvattu eri tavoin. Esimerkiksi afrikkalaisten ja afrikkalais-amerikkalaisten on helpompi identifioitua mustaan Jeesukseen kuin länsimaissa tavalliseen kuvaan vaaleasta ja sinisilmäisestä Jeesuksesta.

Kuka olisi arvannut 2000 vuotta sitten Galileassa, että Jeesus Joosefin pojasta, puusepästä, tulisi maailmanhistorian tunnetuin henkilö? Ja vaikka moni hänessä näkikin suuruutta, aikalaiset eivät taatusti olisi osanneet kuvitella sitä tulkintojen määrää, joita hänestä tultaisiin esittämään.

Kristitylle tuttuja nimityksiä Jeesukselle ovat Jumalan Poika, messias ja lunastaja. Muut uskontokunnat liittävät häneen oman määritteensä: toisille hän on profeetta, toisille Jumalan peili ja kutsutaanpa häntä Elementtien Herraksikin.

Minkälainen Jeesus on eri uskontoperinteistä käsin katsottuna?

Islamin Jeesus on profeetta  

Arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan islamista löytyy yksi hyvin laaja Jeesus-käsitys, joka mahdollistaa monenlaisia painotuksia.

– Tämä käsitys vastaa pitkälle evankeliumien Jeesusta, mutta ilman jumalallista puolta, sillä Jeesus on islamissa profeetta, islamin Jeesuksesta kirjankin kirjoittanut professori kertoo.

Tämä Jeesus ei siis ole Jumalan poika, eikä hän myöskään kuollut ristillä eikä lunastanut ihmisten syntejä kristinuskon Jeesuksen tapaan. Hämeen-Anttilan mukaan tämä johtuu ”islamin profeettaparadigmasta”.

– Sen perusajatus on, että islamissa Jumala lähettää maan päälle profeetan, joka varoittaa kansaa, mutta kansa on turmeltunut eikä suostu kääntymään. Lopulta profeetta kuitenkin pelastuu. Ristinkuolema olisi ristiriidassa profeetan pelastumisen kanssa, eikä siksi sovi profeettaparadigmaan.

Islamin Jeesus on monella tapaa tuttu kristityllekin: hän puhuu samoista asioista, opettaa ja parantaa kansaa. Islamin perimätiedosta eli haditheista ja pyhästä kirjasta Koraanista voidaan koota vaikka kokonainen Vuorisaarnakin, yhdistelemällä Jeesuksen eri lähteiden opetuksia.

Luonteeltaan Jeesus on ankara itseään ja lempeä muita ihmisiä kohtaan. Islamissa Jeesuksella on myös tärkeä sija eskatologiassa, sillä tämäkin Jeesus palaa lopun aikoina maan päälle.

– Muhammad on kuitenkin profeetta ylitse muiden. Jeesus on eräänlainen kakkosprofeetta, joka toi ihmisille Evankeliumin, Jumalan ilmoituksen. Jeesuksen kanssa kilpailee tärkeydestä ehkä vahvimmin Mooses, joka puolestaan toi Tooran.

Evankeliumi ja Toora pääsivät muslimien mukaan turmeltumaan ja siksi Muhammad ja hänen tuomansa Koraani ovat tärkeämpiä.

Islamissa vilahtelee muitakin kristitylle jo pyhäkoulusta tuttuja hahmoja. Mooseksen ohella uskonnossa pidetän tärkeänä muun muassa Aatamia, Abrahamia ja Neitsyt Mariaa. Hämeen-Anttila muistuttaa, että kaikki nämä hahmot ovat muslimille nimenomaan islamilaisia hahmoja.

– Muslimeille kristinusko on islamin turmeltunut muoto. Samalla islamin piirissä koetaan, että mitä enemmän Jeesusta kunnioitetaan, sitä enemmän annetaan kristinuskolle periksi. Taas toisaalta muslimin tulee kunnioittaa profeettoja, joihin Jeesuskin lukeutuu.

Mormonin kirjassa toinen todistus Kristuksesta

– Jeesus Kristus on mormonien keskushahmo, maailman vapahtaja ja Jumalan poika. Isä, Jumala, tekee kaiken poikansa kautta, kertoo tiedottaja Ville-Matti Karumo Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta.

Hänen mukaansa mormonien keskuudessa vallitsee melko yhtenäinen käsitys Jeesuksesta.
– Meille Isä ja Poika ovat saman jumaluuden kaksi eri persoonaa. Jeesus toimii Isän ohjauksen mukaan ja hänen roolinsa ja tehtävänsä pääpiirteet ovat mormoneille yhtäläiset. Näkemys Jeesuksesta on poikkeava vain suhteessa muihin kirkkokuntiin.

Mormonit lukevat itsensä osaksi kristillisiä kirkkokuntia, vaikka kristilliset kirkkokunnat eivät yleensä näin tee.

– Me uskomme kirjaimellisesti todeksi sen, mitä Uusi Testamentti opettaa Kristuksesta. Lisäksi Mormonin kirja on toinen todistus Jeesuksesta, Karumo lisää.

Mormonin kirja on myöhempien aikojen pyhille Raamatun rinnakkaisteos, jonka mormonikirkon perustaja Joseph Smith löysi enkeli Moronin avulla. Hän käänsi kirjan englanniksi 1800-luvulla ennen kuin palautti alkuperäisen kirjan enkelille. Kirja kertoo tarinan juutalaisista, jotka pakenivat Israelista Jerusalemin hävityksen jälkeen. Mormonin kirjan mukaan Jeesus ilmestyi heille Amerikan mantereella, jonne nämä olivat matkustaneet.

Sen lisäksi, että mormoneilla on Raamatun lisäksi toinen pyhä kirja, myös heidän käsityksensä Jeesuksen sovitustyöstä poikkeaa klassisesta kristillisestä teologiasta.

– Me uskomme armoon, mutta eri tavalla. Ajattelemme, että Jeesus kävi läpi ruumiillisen kuoleman kaikkien ihmisten puolesta, mutta ihmisten tulisi myös yrittää elää Jeesuksen opetuksen mukaan.

– Meitä tulkitaan usein väärin. Virhetulkinnan mukaan opettaisimme tekojen pelastavan. Me kuitenkin opetamme, että ihmisen teoista näkee, mihin hän uskoo. Näkemyksemme mukaan ihmisen tulee osoittaa Jumalalle, että hän haluaa seurata Kristusta. Olemme kuitenkin vajavaisia ja tässä suhteessa tarvitsemme armoa, sillä omat tekomme eivät tule riittämään.

Mormonien pelastustulkinnan mukaan lähes kaikki ihmiset pelastuvat.
– Uskomme eri asteisiin kirkkauksiin, joihin ihmiset päätyvät tekojensa mukaan maan päällisen taivalluksensa päätteeksi. Vain ne harvat, jotka eivät halua lopultakaan ottaa Kristusta vastaan, päätyvät helvettiin.
Bahá’ille Jeesus on Jumalan sanansaattaja

Bahá’i-uskoa kutsutaan usein nuorimmaksi maailmanuskonnoksi. Lähi-idän alueella islamin piirissä 1800-luvulla syntynyt bahá’i on maantieteellisesti maailman toiseksi levinnein uskonto.

Monoteistisen bahá’i-uskon keskeisin periaate löytyy ykseyden ajatuksesta, joka ilmenee Jumalan, uskonnon ja ihmiskunnan ykseytenä. Kaikki uskonnot ovat bahá’in mukaan yhtä, ja niiden eroavaisuudet perustuvat muun muassa yhteiskunnallisiin eroihin.

– Uskomme siihen, ettei ole yhtä ainoaa pelastususkontoa, vaan kaikki uskonnot ovat samaa jatkumoa, kertoo FT Yrjö Mikkonen, bahá’i itsekin.

Jeesus on myös bahá’i-uskossa tärkeä henkilö, yksi Jumalan sanansaattajista, jotka ovat eri aikoina tuoneet ilmoituksen Jumalasta. Muita sanansaattajia ovat esimerkiksi Abraham, Zarahustra ja Muhammad sekä Bahá’u’lláh (1817–1892), bahá’in perustajaprofeetta ja sanansaattajaketjun tuorein lenkki.

– Jeesus on Jumalan täydellinen edustaja. Raamatussa hän ei koskaan sanonut olevansa itse Jumala. Sen sijaan hän sanoo, että joka on kuullut minun ääneni, on kuullut Jumalan äänen. Hän ei myöskään pidä itseään muita suurempana, Mikkonen sanoo.

Jeesusta kutsutaan bahá’i-uskossa myös Jumalan ilmaisijaksi.
–Toisaalta, jos Jeesus sanoisi olevansa Jumala, sekin pitäisi paikkansa, sillä hän on Jumalan peili ja sikäli Jumala on hänessä, hän lisää.

Bahá’i-usko ei pidä Jeesusta Jumalan poikana kristillisen katsonnan tapaan, mutta se ei myöskään halua asettua ristiriitaan kristinuskon tai muiden uskontojen kanssa.

– Meidän näkökulmamme on, ettei kenelläkään ole monopoliasemaa esimerkiksi Kristukseen tai Muhammadiin, ei krisityillä, muslimeilla eikä bahá’illa. Kristityt ja muslimit, joiden kanssa tulen toimeen, ovat siskoja ja veljiä.

– Jeesus opetti ihmisen suhteesta Jumalaan, rakkaudesta, synnin vihaamisesta, oikeudenmukaisuudesta. Pieneneekö Kristuksen asema mitenkään, jos tuo mukaan Bahá’u’lláhin tai Muhammadin opetuksia, joiden sanoma on sama?

Kristiyhteisölle Jeesus on synnin osoittaja

Kristiyhteisön perusta on 1920-luvun Saksassa, evankelisessa kristillisyydessä ja Rudolf Steinerin opetuksissa. Kirkon tutkimuskeskuksen Uskonnot Suomessa -tietokanta luokittelee sen esoteeriseksi liikkeeksi. 

– Myös Harri Heino luokitteli meidät ’Mihin Suomi tänään uskoo?’ -kirjassaan aika tavalla kristinuskon marginaaliin tai jopa sen ulkopuolelle, mutta minusta me olemme lähellä keskiötä, kertoo Lars Karlsson, yksi kolmesta Suomen Kristiyhteisön papista.

Suomessa on noin 80 kristiyhteisöläistä ja he lukevat Raamattua, toimittavat sakramentteja ja uskovat kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään, Pyhään Henkeen ja Poikaan, joka on luoja.

– Raamattu ja Kristus ovat uskomme keskiössä, mutta pyrimme lähestymään Raamattua mahdollisimman avoimesti. Esimerkiksi luonto, tiede ja taide ovat nekin eräänlaisia kirjoja, joita ihminen voi lukea. Näin on siksi, että ne on luotu Kristuksen kautta ja siksi niissäkin on Sana, Logos. Jumala on läsnä myös näillä alueilla, joilla Hänen ei aina uskota olevan, Karlsson kertoo.

Raamatun lisäksi myös Kristusta pyritään lähestymään erilaisella tavalla: häntä kutsutaan kristiyhteisössä muun muassa vanhan kelttiläisen kristinuskon tapaan Elementtien Herraksi, sillä hänet voi kokea myös luonnossa. Muita nimiä voisivat olla esimerkiksi kärsijä ja Isän työn jatkaja.

Karlssonin mukaan Jeesuksella on useita rooleja, jotka korostuvat eri tavoin vuosisadasta toiseen.
– Tällä hetkellä tärkeä rooli voisi olla lääkäri, sillä on olemassa sairauksia, joita ei voida kirurgisesti parantaa ja tänä päivänä tarvitaan Kristuksen parantavaa vaikutusta. Ihmiset rukoilevat Jumalaa sanoen ”Jeesus, ota minun syntini pois”, mutta mielestäni parempi rukous olisi ”Jeesus, jos se on mahdollista, muuta syntini siunauksekseni”.

Karlssonin mukaan synti pitää huomata, eikä sitä pidä tunteellistaa. Tässä asiassa auttaa Kristus, joka on täydellinen peili, sillä hän ei tehnyt syntiä.

– Kristus lähestyi syntisiä tuomiten vain heidän syntinsä. Hänen tehtävänsä on siis paljastaa synti, eikä runtata sitä tai ottaa sitä pois. Kun oppii tuntemaan syntinsä, voi kasvaa pienemmäksi synnintekijäksi, Karlsson kertoo.

Kristikunnassa Jeesuksen ihmeteot nousussa

Helsingin yliopiston dogmatiikan dosentti Jyri Komulaisen mukaan kristinuskon piirissä voi piirtää selkeän rajan klassisen ja liberaalin teologian esittämien Jeesusten välille.

Ei ristiä vaan paalu

Jeesukseen ei aina assosioida ristiä. Tämä on selvää esimerkiksi alkuperältäänkin ei-kristillisillä muslimeilla, mutta ilmiö toistuu myös joissain lähempänä kristinuskoa olevista uskonnoista.

Suomessa liki 20 000 jäsenen kannatuksen saanut Jehovan todistajat näkee Jeesuksen keskeisenä hahmona uskonnossaan, mutta sanoo hänen kuolleen paalussa, ei ristillä. Taustalla on Paavalin Galatalaiskirjeen sanojen kirjaimellinen tulkinta: ”Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun”.

Näkemys eroaa klassisesta teologiasta myös Jeesuksen sovitustyön kohdalla siinä, että se sisältää ehdon.

– Kristuksen ihmiselämä annettiin lunnaiksi tottelevaisten ihmisten puolesta, kerrotaan liikkeen verkkosivuilla.

Lähteet: Karvinen, Jarmo: Jehovan todistajat. Teoksessa Ajankohtaisia uskonnollisia liikkeitä Suomessa. Turku, 1981. www.watchtower.org/fi

– Klassinen Jeesus on se, johon kaikki kirkot ovat sitoutuneet. Hän on samalla Jumala ja ihminen sekä Jumalan poika, kun taas liberaali Jeesus on ihminen, jolla on korkeampi tietoisuus Jumalasta. Liberaali Jeesus esiintyy lähinnä yksittäisten ajattelijoiden ja teologien puheissa.

Klassinen näkemys Jeesuksesta on yksi Uuden testamentin ajalta peräisin olevista käsityksistä, kun taas liberaali näkemys on syntynyt valistuksen myötä, vaikka silläkin on juurensa vanhalla ajalla.

Kristillisten kirkkojen ja suuntauksien määrä on nykymaailmassa valtava, mutta Komulaisen mukaan mitään muita järisyttäviä eroja itse Jeesus-tulkinnoista ei löydy.

– Jokaisella kirkkokunnalla on kuitenkin omat otteensa. Amerikkalaisperäisessä karismaattisessa krstillisyydessä, voimateologiassa, luetaan paljon Jeesuksen ihmeteoista. Heitä kiinnostavat parantamiset ja henkien manaamiset, kun taas esimerkiksi ortodoksit lähtevät Jeesuksessa liikkeelle hänen jumaluudestaan ja siihen kätkeytyvästä mysteeristä.

Jälkimmäiseen joukkoon lukeutuvat hiukan eriävin painotuksin myös esimerkiksi roomalaiskatolinen ja evankelis-luterilainen kirkko.

– Ero on ehkä kirkkaiten esillä siinä, että vanhat kirkkokunnat lähtevät liikkeelle Raamatun lisäksi klassisesta uskonopista, kun taas uudet suunnat pyrkivät muodostamaan sanomansa Uuden Testamentin pohjalta, Komulainen summaa.

Kristillisen kirkkokunnan historiassa esiintyneet käsitykset Jeesuksesta nostavat esiin kysymyksen tulevaisuuden Jeesuksesta. Minkälainen on huomisen kristikunnan Jeesus? Komulaisen mukaan vastaus löytyy eteläisestä kristillisyydestä.

– Kristikunnan painopiste on siirtynyt etelään, jossa kristityt ovat karismaattisia ja konservatiivisia. Joskus kirkkotaiteessa Jeesus myös kuvataan mustaksi. Afrikkalaisessa maailmankuvassa henget ovat keskeisellä sijalla, joten on myös loogista, että Jeesuksen voimateoista luetaan siellä eri tavalla kuin rationalisoituneissa länsimaissa, joiden kulttuureissa hengillä ei ole niin keskeistä sijaa.

Jeesus hindujumalten pantheonissa


Jeesus on vuosisatojen saatossa löytänyt tiensä myös monen muun uskonnon piiriin, esimerkiksi hindulaisuuden pariin Intiaan. Hindulaisuuttakin tutkinut Jyri Komulainen on joskus nähnyt Jeesusta esittävän patsaan hindujumalten joukossa kadunvarsialttareilla.

– Kansanhindulaisuus on taipuvainen laskemaan Jeesuksen osaksi jumalten panteonia. Tämä ei ole tyypillistä, mutta tätä tapahtuu. Mutta tämä on tämän päivän Intiaa, eikä mikään vanha ilmiö, Komulainen huomauttaa.

Intian niemimaan suurimman uskonnon piiristä löytyy erilaisia näkemyksiä Jeesuksesta: uushindulaisuus korostaa uskontojen yhteyttä, mikä tekee Jeesukselle sijaa yhtenä ihmiskunnan opettajista. Jeesus saatetaan myös nähdä yhtenä hinduille merkittävän Vishnu-jumalan avatarina, ilmentymänä, kuten paremmin tunnettu krishna-avatar.

Jeesus on usein totuttu näkemään halki maailman ja uskontojen merkittävänä henkilönä, jopa ilman varsinaista uskonnollista kontekstia. Hindulaisuuden piiristä nousee kuitenkin myös eriävä näkemys nasaretilaisesta.

– Jotkut hindunationalistit, etunenässä 1800-luvulla vaikuttanut Dayananda Sarasvati, näkevät Jeesuksen huonossa valossa. Sarasvati kirjoitti kirjan, jolla hän yritti kumota Uuden testamentin ja sanoi Jeesuksen erehtyneen.

Komulainen kertoo tämän johtuvan siitä, että poliittisesti virittynyt hindulaisuus näkee kristinuskon kolonialistisena uskontona ja Jeesus sen keulahahmona saa osakseen synkän tuomion.

kuuluu seuraaviin kategorioihin: