Sijainti: Etusivu / Kirkko ja kaupunki / Kirkko ja Kaupunki: Arkisto / Hiljaisuuden ystävä
Tehdyt toimenpiteet

Hiljaisuuden ystävä

Retriitti tarjoaa väsyneelle mahdollisuuden levätä ja kuulostella, sanoo toiminnanjohtaja Sirkka-Liisa Raunio.

Lepoa arjessa. Sirkka-Liisa Raunion mukaan aina ei ole tarvetta tai mahdollisuutta vetäytyä viikonlopun mittaiseen hiljaisuuden retriittiin maalle. Hiljaisuuden hedelmistä voi nauttia myös oman arjen keskellä, hän sanoo. Kuva: Jukka Granström

Sirkka-Liisa Raunio valittiin viime syksynä retriittejä ja hiljaisuuden viljelyä vaalivan Hiljaisuuden ystävien toiminnanjohtajaksi. Uutta työtä edelsi vuosien ura Olarin seurakunnan pappina. Hänellä on selvä käsitys siitä, mihin hiljaisuutta tarvitaan.

– Retriitti on suorituksista vapaa viikonloppu työn uuvuttamille. Retriitissä hidastetaan vauhtia ja nukutaan univelkaa pois. Siellä luovutaan ulkoisesta hälystä ja sitoudutaan puhumattomuuteen. Se auttaa kuulemaan paitsi omaa sisäistä puhetta myös Jumalan puhetta, Raunio sanoo.

Perusretriitissä vetäydytään viikonlopuksi esimerkiksi leirikeskukseen. Ohjelmaan kuuluvat rukoushetket ja raamattumeditaatiot sekä virikepuheet. Retriittivierailla on mahdollisuus varata keskusteluaikoja ohjaajilta, jos tarvetta siihen ilmenee.

Hiljaisuutta tarvitaan Sirkka-Liisa Raunion mukaan ehkä enemmän kuin koskaan, sillä työikäisten elämä näyttää koostuvan yhä enemmän suorituksista. Työnteon tahti ja tavoitteellisuus on kiihtynyt 90-luvun laman jälkeen. Sama tyyli on siirtynyt vapaa-aikaan.

– Hyvää elämää on ryhdytty suorittamaan. Vapaa-ajalla tämä tarkoittaa lukuisten hyvien harrastusten keräilyä ja jatkuvaa yhteydenpitoa omiin verkostoihin. Vaikuttaa siltä, että tyhjää aikaa ei osata arvostaa. Se olisi kuitenkin tarpeen, jotta akut voisivat latautua, Raunio sanoo.

Video

Kukaan ei tarkkaan tiedä, kuinka paljon hiljaisuuden retriittejä Suomessa järjestetään. Hiljaisuuden ystävien kalenterista niitä löytyy noin 120. Kirkon tilastoinnin mukaan retriittejä järjestetään vuosittain reilut 200. Luku on todellisuudessa paljon suurempi, sillä kaikkea ei tilastoida. Koulutettuja retriitinohjaajia on yli 700.

Hiljaisuuden ystävät ry viettää tänä vuonna 25-vuotisjuhlia. Sirkka-Liisa Raunion mukaan yhdistys on pitkälti täyttänyt erään tärkeimmistä tehtävistään. Hiljaisuuden retriitti on vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa hengellisyydessä. Esimerkiksi papeille tehdyn Kirkon tutkimuskeskuksen julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan heistä yli kolmannes kertoo hiljaisuuden liikkeen vaikuttaneen omaan ajatteluunsa.

Jäseniä yhdistyksessä on tuhatkunta, mutta liikkeen vaikutus on jäsenmääräänsä laajempi. Liike kokoaa ihmisiä suurista kirkkokunnista vapaakirkollisiin ja adventisteihin. Myös maallistuneet ihmiset ovat kiinnostuneita.

– Kokemuksia etsivät ihmiset saattavat lähteä ennakkoluulottomasti mukaan.

Juuri tällä alueella Raunio näkee myös hiljaisuuden liikkeellä tehtävää:

– Kaipuuseen pitäisi pystyä vastaamaan paremmin. Kiinnostuneita tulisi auttaa hiljaisuuteen. Tässä voisivat olla hyvänä apuna esimerkiksi hiljaisuuden päivät. Niissä ensikertalainen saa tuntumaa siihen, sopiiko tämä hänelle. Ne ovat myös edullisia, koska täysihoidosta ei tule kuluja, Raunio sanoo.

Hiljaisuuden hedelmistä voi nauttia myös vaikka oman seurakunnan järjestämissä illoissa, joissa saa ohjausta rukoukseen ja hengellisen elämään.

– Meille luterilaisille ohjaaminen on uusi asia. Esimerkiksi meditaatio-opetus voisi todella auttaa ihmisiä syventämään omaa hengellisyyttään.

 

Hiljaisuuden liike on saanut viime vuosina pontta Ignatius Loyolan (noin 1491–1556) hengellisistä harjoituksista. Hiljaisuuden ystävät on kouluttanut liki viisikymmentä ignatiaanista ohjaajaa. Ignatiaanisuudessa Sirkka-Liisa Raunio näkee yhden sillan, jota pitkin ihmisiä voitaisiin kutsua hiljaisuuteen.

– Harjoituksia voidaan tehdä omassa arjessa niin, että noin kahdeksan viikon aikana retriittiläinen tapaa ohjaajan kerran viikossa. Ohjaaja antaa raamatunkohdan, jonka äärellä retriittiläinen mietiskelee ja rukoilee viikon mittaan. Kokemuksesta keskustellaan tapaamisissa, Raunio kertoo.

Ignatiaanisia harjoituksia voi tehdä myös retriittikeskuksessa tai leirikeskuksessa ohjatussa retriitissä, jossa retriittiläinen sitoutuu kolmen vuorokauden ajan mietiskelemään Raamattua yhteensä neljä tuntia päivässä. Retriittiläinen tapaa ohjaajan kerran päivässä. Pidempi versio tästä vetäytymisestä kestää kahdeksan päivää.

– Pisimmillään ignatiaaninen retriitti kestää 30 päivää, mutta niitä ei Suomessa ole järjestetty. Jesuiitat käyvät sellaisessa yhden kerran elämänsä aikana. Suomalaisia on osallistunut tällaiseen muun muassa Espanjassa, Englannissa ja Italiassa, Raunio kertoo.

Tommi Sarlin

Lisätietoa hiljaisuudesta löytyy osoitteesta www.hiljaisuudenystavat.fi.

 

kuuluu seuraaviin kategorioihin: