Sijainti: Etusivu / Kirkko ja kaupunki / Kirkko ja Kaupunki: Arkisto / Jokainen työ on haaste
Tehdyt toimenpiteet

Jokainen työ on haaste

Kristus-oratoriossa laulava Soile Isokoski on maailmanluokan tähti – mutta vailla diivan elkeitä.

Eräänlainen retriitti. Soile Isokosken mielestä konsertissa tai oopperassa on tärkeää antaa musiikin virrata ja ottaa se vastaan avoimin mielin. Kuva: Sirpa Päivinen

Soile Isokoski odottaa innokkaasti Franz Lisztin suurteoksen, Kristus-oratorion, esitystä maaliskuisella Kirkko soikoon -festivaalilla.

– Minulla on siinä joitakin pieniä numeroita, mutta ennen kaikkea kyse on solistien yhtyelaulusta. Teos vaikuttaa kiinnostavalta, mutta kokonaisuus hahmottuu vasta, kun koko esittäjäjoukko on yhdessä lavalla, tuumii Soile Isokoski.

Vaikka Isokosken töistä suurin osa on maailman oopperanäyttämöillä, kirkkomusiikilla on aina sijansa hänen ohjelmistossaan.

– Ehkä se johtuu taustastani. Olen pappisperheen kasvatti. Kotona kuunneltiin paljon kirkkomusiikkia, joten teosten pohjalla olevat raamatunkertomukset ovat minulle tuttuja. Opiskelin aikanani kanttoriksi Kuopiossa, ja se vahvisti myös siteitäni kirkkomusiikkiin.

– Sitä paitsi dramaattiset kirkkomusiikkiteokset ovat lähempänä oopperan maailmaa kuin saattaisi kuvitella. Syntyminen, kuoleminen, suuret kansanjoukot ja kuohuvat tunteet – nehän ovat kaikki läsnä myös oopperan maailmassa.

 

Viime aikoina Soile Isokosken hopeinen sopraano on helähtänyt yhä useammin myös kotimaassa, esimerkiksi Kansallisoopperan Faustissa.

– Alituisen matkustamisen vastapainoksi on entistä tärkeämpää saada tehdä töitä kotona. Sitä paitsi Suomen huippuorkesterit ovat kansainvälistä tasoa, ja on aina miellyttävää työskennellä vuosien takaa tuttujen muusikoiden kanssa.

Isokosken esiintymiset kotimaassa saavat aina runsaasti mediajulkisuutta. Sen myötä myös paineet ovat kasvaneet.

– Tuntuu siltä kuin täällä pitäisi onnistua vielä paremmin kuin maailmalla. Joskus omat paineet ja odotukset nousevat todella suuriksi, mutta silloin täytyy muistuttaa itseään, että kyse on paljon suuremmasta asiasta, musiikista ja taiteesta. Välittäjiähän tässä vain ollaan.

Vaikka Isokoski lukeutuu äänityyppinsä kysytyimpiin taiteilijoihin maailmassa, diivaa ei hänestä saa tekemälläkään. Siitä todistaa myös hänen suhtautumisensa työntekoon.

– Minulla on tapana siteerata urheilijoita, että jokaiseen starttiin pitää nollata itsensä. Jokainen esiintyminen on haaste, ja vaikka olisi laulanut saman roolin kymmeniä kertoja, ei voi ajatella, että kyllähän tämä sujuu vanhalla rutiinilla. Periaatteessa on samantekevää, esiintyykö Mäntsälässä tai Metropolitanissa!

 

Laulajatähtien hyveisiin eivät välttämättä aina kuulu nöyryys ja vaatimattomuus, mutta Soile Isokoskelle ne ovat luontaisia asioita.

– Se, mitä olen, on monien seikkojen summa, kuten perimän ja kasvatuksen. Jotakin tekemistä sillä on myös kristillisen maailmankuvani kanssa. Kun ajattelen elämää ja sen monimuotoisuutta, niin kyllä se kaikki on suurta lahjaa, toteaa Isokoski hiljaa.

Laulaja on pitänyt julkisuudessa matalaa profiilia: hän ei liiku seurapiiritilaisuuksissa eikä avaa vaatekaappiaan naistenlehdille. Hänestä tähtikulttuurin pesiytyminen musiikkiin ei ole ollenkaan hyvä asia.

Luovan työn tekeminen jatkuvan paineen alla vaatii paljon.

– Työn onnistumisen lähtökohtana on, että yksityisasiat ovat kunnossa ja saa olla terveenä. Koska olen pohjoisen tyttöjä, minulle on elintärkeää päästä lataamaan akkuja piilopirttiini metsän keskelle.  Siellä harrastan hiihtoa, lajia, jota inhosin pitkään siksi, että kouluun oli pakko hiihtää, naurahtaa Isokoski.

 

Klassisen musiikin brändi on Suomessa edelleen ongelmallinen. Taidemusiikkiin suhtaudutaan arastellen ja ennakkoluuloisesti. Soile Isokoski rohkaisee epäilijöitä menemään konserttiin tai oopperaan.

– Meidän pitäisi murtaa se käsitys, että taidemusiikki on jotakin niin hienoa, ettei se kuulu tavalliselle ihmiselle. Toinen tabu on, että osatakseen nauttia konsertista musiikkia pitää ”ymmärtää”. Mitä se ymmärtäminen oikein on? Eikö tärkeintä ole, että antaa musiikin virrata ja ottaa se vastaan avoimin mielin.

– Jo pelkästään muusikoiden työskentelyn seuraaminen voi olla kiinnostavaa. Muistan opiskeluaikana hämmästelleeni, kuinka puhaltajat kuivasivat soittimensa kesken konsertin, lyömäsoittajat pyyhkivät hikeä ja oboisti muuttui helakan punaiseksi.

Isokoskesta konsertin voi ottaa myös eräänlaisena retriittinä. Hän uskoo, että monelle nykyajan ihmiselle saattaa olla puhdistava kokemus, että sulkee kännykkänsä eikä ole tavoitettavissa. Saa vain istua hiljaa keskellä musiikkia ja aistia sen tunnelmaa.

Vaikka klassinen musiikki kamppailee viihdeteollisuuden puristuksessa, näkee Isokoski kuitenkin tulevaisuuden valoisana.

– Musiikki ja taide puhdistavat ihmismielen – joko naurulla tai itkulla!

Risto Nordell

Franz Lisztin Kristus-oratorio pe 25.3. klo 19 Johanneksenkirkossa. Solisteina Soile Isokoski, Hilke Andersen, Mati Turi, Jaakko Kortekangas ja Tuomas Pursio. Radion sinfoniaorkesteri, johtajana Andres Mustonen. Liput 30 / 20 e. Lisätiedot: www.kirkkosoikoon.fi

kuuluu seuraaviin kategorioihin: