Sijainti: Etusivu / Kirkko ja kaupunki / Kirkko ja Kaupunki: Arkisto / Kirkko, jossa on imua
Tehdyt toimenpiteet

Kirkko, jossa on imua

Agricolassa rakennetaan kaupungissa elävää kirkkoa kaupunkilaisten ehdoilla.

Vahvaa musiikkia. Agricolamessun kuoro on nimeltään Agricola sings hallelujah, ja sitä vetää Jippu. Kuva: Sirpa Päivinen

Gospelkuoro ja yhtye virittävät sointujaan, ja lisää ihmisiä astuu Agricolan kirkon saliin. Jokainen tulija otetaan vastaan kätellen ja tervehtien kirkkosalin kynnyksellä. Alttarin kupeessa hehkuu suuri videonäyttö, kirkon sivulaivoissa on hämärää.

Keskiviikkoiltojen Agricolamessu on vähitellen kasvamassa samansuuntaiseksi ilmiöksi kuin Tehtaankadun sunnuntaiden suuri Tuomasmessu. Jipun johtamasta musiikista, nuorekkaan välittömästä ilmapiiristä ja arkikielisestä hengellisyydestä on kehittynyt muista erottuva juttu.

– Agricolamessun kävijämäärät ovat kasvaneet itsekseen ilman erityisempää mainostusta. Suurin osa kävijöistä tulee muualta kuin lähiympäristöstä, kertoo toimintaa kirkolla organisoivan Agricolaliikkeen toiminnanjohtaja Teemu Laajasalo.

Tuomiokirkkoseurakunnan, seurakuntayhtymän, Tuomasyhteisön ja HelsinkiMission yhteinen hanke rakentaa Agricolan kirkosta elävää kaupunkikeskusta.

 

Laajasalo valottaa Agricolaliikkeen lähtökohtia:

– Jos kirkossa ei ole väkeä, se ei ole seurakuntalaisten syy. Asiakasta ei koskaan voi syyttää. Sen sijaan pitää miettiä, mitä itse toiminnassa on muutettava.

Kirkossa voi esimerkiksi olla niin viihtyisää käydä lounaalla, että sinne tulee kauempaakin. Agricolan kirkon siivessä parin kuukauden ajan toiminut kahvila ja lounasravintola Café Agricola on löytänyt jo paljon ystäviä.

Kauniissa ja sopivasti muodikkaassa kahvilatilassa tarjoillaan keskustan herkkuja: Agricolaan tuotteitaan toimittavat esimerkiksi Kakkugalleria ja Kanniston leipomo. Lounaat tulevat Kapteeninkadun Four Seasons -ravintolasta.

Café Agricolaa brändätään laadulla vakavasti Helsingin kahvilakartalle.

– Kun me vielä saamme tänne kahviksi myyntiin oman nimikkosekoituksemme ja käsintehtyjä suklaakonvehteja, kokonaisuus alkaa olla kasassa, Laajasalo selittää.

Kahvilan toiminnassa on laatutekijöiden lisäksi moraalinen juju. Vapaaehtoisista ja työharjoittelijoista koostuva henkilökunta avaa muun muassa maahanmuuttajille osallisuutta ja kontakteja työelämään. Ja jokaisesta myydystä annoksesta menee määräosa Kirkon Ulkomaanavun tilille.

 

Etenkin Agricolan kahvila haastaa ennakkokäsityksiä siitä, miltä seurakunnan toiminta näyttää.

– Jos halutaan kävijöitä, setin pitää olla kovaa kamaa. Jos kirkon kahvilaan halutaan saada väkeä, sen pitää tarjota parasta, toiminnanjohtaja Laajasalo täräyttää.

Pastori Laajasalon mukaan kirkossa on liian kauan matkittu hallinnon ja virastojen toimintamalleja. Vaihteeksi kannattaa lainata yrityselämän ideoita asiakkaiden huomioimisesta.

– Kun perheenäiti on tuonut lapsensa päiväkerhoon, istunut itse huokaisten kahvilan pöytään ja kytkenyt läppärinsä langattomaan verkkoon, hän ei koskaan eroa kirkosta.

Puitteet ovat vain toinen puoli kokonaisuutta. Niiden varaan Agricolassa halutaan rakentaa omistajuuden tunnetta.

– Ihmisten pitää ajatella, että kun he tulevat kirkolle, he eivät ole menossa teatteriin, vaan raksalle – että tämä on heidän oma juttunsa, Laajasalo sanoo.

– Sellaisen kokemuksen luomiseksi toimintapuolella pitää olla paljon vaihtoehtoja ja työntekijöiden pitää olla kiinnostuneita ihmisistä. Toiminnasta pitää vastata omilla kasvoillaan. Jos mahdollista, kävijätkin pitää tuntea nimeltä.

Runsas toiminta on avannutkin mahdollisuuksia esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan kehittämiselle. Aluevahtimestari Tuija Raution mukaan juuri vapaaehtoisten ansiosta Agricolassa on monipuolista ja laajaa toimintaa voitu kehittääkin.

– Tällainen toimintamalli edellyttää tietysti paljon työn jatkuvaa suunnittelua ja koulutusta. Mutta kokemukset ovat olleet erittäin myönteisiä. Innostuneita ja sitoutuneita ihmisiä löytyy mukaan paljon. Kirkkotila, jota pidetään tällä tavalla auki ihmisille, avaa mahdollisuuksia kohtaamiselle, keskusteluille ja hengellisyydelle.

 

Agricolan suosituissa toimintamuodoissa ja tapahtumissa tuttuus ja omistajuuden tunne ovat onnistuneet. Viikkokävijämäärät liikkuvat jo kolmentuhannen kieppeillä, ja Laajasalon mukaan luvut ovat nousussa.

Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra Matti Poutiainen sanoo, että Agricola palvelee kaikkia Helsingin seurakuntia. Ihmiset liikkuvat paljon ja etsivät yhteisöjään usein muualta kuin naapurustostaan. Kirkon pitäisi nähdä se mahdollisuutena.

– Lähin kirkko ei välttämättä ole ihmiselle kotikirkko eikä oman seurakunnan toiminta se, josta sopiva yhteisö löytyy. Me olemme kirkko kaupungissa. Maantieteellisten rajojen merkitys heikkenee.

Tuomiokirkkoseurakunnassa onkin päätetty selkiyttää kaikkien kirkkojen toimintaprofiilia omaan suuntaansa eri ryhmille koko Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla.

Agricolasta on jo saatu Tuomiokirkon rinnalle selkeästi oma erottuva brändi. Seuraavana vuorossa on Vanhankirkon ja Bulevardin seurakuntakeskuksen profilointi diakonian, ekumenian ja kansainvälisen työn keskukseksi.

Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

kuuluu seuraaviin kategorioihin: