Sijainti: Etusivu / Kirkko ja kaupunki / Kirkko ja Kaupunki: Arkisto / Osa vanhemmista epäröi kastaa lapsensa
Tehdyt toimenpiteet

Osa vanhemmista epäröi kastaa lapsensa

Tuore kyselytutkimus osoittaa, että osa helsinkiläisistä kokee kasteen liian voimakkaaksi leimaksi.

Lahjaksi. Kirkkoherra Hannu Vapaavuori lähestyy kastetta lahjan olemuksesta käsin: – Jos saan lahjaksi jotain, mistä en pidä, panen sen piiloon piirongin laatikkoon. Jos sitten jonain päivänä ajattelen, että sittenkin tuo lahja on hyvä, siellä se odottaa laatikossa.

Teksti Juhani Huttunen
Kuva Esko Jämsä

Arkiaamu helsinkiläisessä kaksiossa. Radiossa soi rap, ja verhonraosta pilkottaa aurinko. Vastasyntynyt tyttö makaa silmät raollaan tulitikkuaskin kokoiset töppöset jalassa.

Äiti Meri Matthews nostaa pikkuisen syliinsä, mutta vajaan neljän viikon ikäinen Juno pysyy unessa.

– Elämälläni on nyt tarkoitus, sanoo isä, Malawista Suomeen muuttanut Budah Matthews .

Malawissa Budah sai lapsena katolilaisen kasvatuksen, mutta nykyään hän ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Silti hän pitää itseään kristittynä. Malawissa parhaat kaverit olivat muslimeja.

– Malawissa hengellisyys on jatkuvasti läsnä, ja on aivan yleistä puhua Jumalasta, Budah Matthews valaisee.

– Suomeen asetuttuamme selvitin Budahille luterilaisuuden historiaa Suomessa ja sitä, mikä rooli luterilaisuudella on tavallisten ihmisten elämässä, Meri Matthews kertoo.

– En itse harrasta mitään syvällistä uskonnollista pohdintaa, ja oma katsomukseni on melko pirstaleinen, useista osista koottu.

– Suomalaisessa kulttuurissa luterilaisuus on kuitenkin minulle luonnollinen tapa ilmentää henkilökohtaista katsomustani.

Matthewsit päättivät kastaa Junon.

Helsinkiläisille lapsen kastaminen ei kuitenkaan ole nykyään itsestään selvyys. Vuonna 2011 kirkon jäsenille syntyneistä helsinkiläisistä lapsista kastettiin 89 prosenttia. Kirkko Helsingissä teetti syksyllä 2011 kyselytutkimuksen, jossa selvitettiin lapsensa kastamatta jättäneiden kirkon jäsenten näkökantoja. Kysely lähettiin 329 vanhemmalle, joista 110 vastasi.

Tärkeimmäksi syyksi kastamatta jättämiseen oli se, etteivät vanhemmat halunneet päättää lapsensa kuulumisesta uskonnolliseen yhteisöön. Vastaajista viidennekseen vaikutti puolison kielteinen kanta. Kymmenesosa kokee, että lapsen hengellisen kasvun tukemiseen ei tarvita kirkkoa.

Seurakuntien Lapsityön Keskuksen pääsihteerin Lasse Halmeen mukaan suomalaisten kastekäsityksessä on meneillään murros.

– Perinteisen luterilaisen käsityksen mukaan Jumala on läsnä jokaisen luomansa ihmisen elämässä. Tällöin kaste tekee näkyväksi sen, että Jumalan rakkaus kohdistuu yksilöidysti lapseen. Siten luterilaisuus korostaa kasteen lahjaluonnetta, Halme sanoo.

– Jos lapsi jää kastamatta, häneltä jää puuttumaan tämä pohja. Ajatus siitä, että kaste otetaan vastaan omasta tietoisesta päätöksestä, lähestyy vapaiden suuntien käsitystä, jossa kaste seuraa uskonratkaisua.

– Sinänsä pyrkimys siihen, että omaa elämäänsä koskevissa asioissa lapsi itse saa keskeisen roolin, on minusta hyvä ja rehellinen.

– Se on kuitenkin vähän epätodellinen näkemys sikäli, että vanhemmat joka tapauksessa tekevät monia päätöksiä lapsen puolesta. Vanhempien arvomaailma siirtyy lapselle, vaikka tätä ei kastaisi, Halme sanoo.

Muuttunut suhtautuminen kasteeseen on ilmennyt niinkin, että jotkut vanhemmat ovat toivoneet papin siunaavan lapsen kastamisen sijasta. Aiemmin papisto on suhtautunut pyyntöön nihkeästi: jos kerran pappi on läsnä nimenantojuhlassa, miksei hän saman tien voisi kastaa.

– Kaste on alettu kokea liian voimakkaaksi leimaksi, sanoo Haagan seurakunnan kirkkoherra Hannu Vapaavuori .

– Oma näkökulmani tähän on muuttunut radikaalisti. Jos vanhemmat pyytävät ainoastaan siunausta, en lähtisi kieltämään, että ”jos ette kasta, pitäkää herkkunne”.

– Samanaikaisesti korostaisin, että vanhempien kanssa on tarpeen käydä rakentava ja perusteellinen keskustelu siitä, mitä kaste oikein merkitsee. Siunaus ei kuitenkaan istu nimenantotilaisuuden kulttuuriseksi kuriositeetiksi, jossa pappi on pelkkä seremoniallinen lisuke, Vapaavuori toteaa.

Hänen mukaansa helsinkiläisten pappien näkemyksissä on havaittavissa kaksi erilaista ajattelun linjaa.

– Edelleen vaikuttaa tietty dogmaattinen linja, jossa lähdetään liikkeelle 1500-lukulaisista tunnustuskirjoista. Tämän rinnalla on enemmän seurakuntalaisten omaa ajattelua kuunteleva ja tähän päivään sopeutuvampi asenne.

Vapaavuori itse pitää kuuntelevaa lähestymistä hedelmällisempänä.

– Jos tämän päivän ihmiselle selitetään, että perisynti siirtyy seuraavaan polveen sukupuoliyhteydessä, ja että kasteessa se pestään pois, niin ei se mene perille.

Tuoreen kyselytutkimuksen sanallisessa perustelussa monet kertoivat syyksi kirkon taantumuksellisen arvomaailman ja suvaitsemattomuuden.

– Kyllä minuakin harmittaa joka kerta, kun joku kristillisyyttään esiin tuova poliitikko puhuu suvaitsemattomasti. Kirkon kaikki äänenpainot eivät vastaa omia arvojani, kertoo Meri Matthews.

Pariskunta kuitenkin ajattelee niin päin, että itsenäinen arvojen jäsentäminen on oikeastaan mahdollista vain jostakin tietystä perustasta käsin.

– Ellei lapselle opeta, mikä on oikein ja väärin, ei hän sitä automaattisesti tiedä itse, sanoo Budah Matthews.

– Totta kai jokainen on vapaa tekemään itse ratkaisunsa, mutta täytyy olla jokin perusta, josta käsin itsenäisyyskin syntyy, Meri Matthews painottaa.

kuuluu seuraaviin kategorioihin: