Sijainti: Etusivu / Kirkko ja kaupunki / Kirkko ja Kaupunki: Arkisto / Pelkästään leivästä
Tehdyt toimenpiteet

Pelkästään leivästä

Ruoka on meille ravintoa ja elämyksiä. Syömisestä on tullut myös ideologinen kysymys ja enemmänkin: ruokavaliosta voi tulla uskonto.

Pyhittävä ruokavalio. Uusi, rajoitettu ruokavalio ja siihen liittyvä elämäntapa antaa monen ihmisen elämään sisältöä ja häntä itseään suurempaa merkitystä. Dieetistä voi tulla pelastus jo tämänpuoleisessa. Kuva: Sirpa Päivinen

"Minä uskon nääntymällä pelastumiseen. Minä uskon kaloritaulukoihin, sillä ne ovat Jumalan sana. Minä uskon vaakaan tuomitsijanani. Minä uskon helvettiin, sillä siellä elän. Minä uskon mustavalkoisen maailman, painonpudotuksen, syntien puolesta puhumisen, ruumiin tarpeiden kieltämisen ja iankaikkiseen paaston."

Tällainen uskontunnustus löytyy pro anoreksia -liikkeen sivuilta. Liike onkin ääriesimerkki ruokavalion muodostumisesta uskonnoksi. Sen mukaan anoreksia tai muut syömishäiriöt eivät ole sairauksia vaan elämäntapa, jonka yksilö voi halutessaan valita. Nämä ”pro-anat” jakavat internetissä vinkkejä syömishäiriön menestyksekkääseen harjoittamiseen ja piilottamiseen esimerkiksi perheenjäseniltä. Intoa lisäävät ”thinspiration”-kuvat sairaalloisen laihoista ihmisistä.

Amerikkalaisen tutkija Patricia Maloneyn mukaan pro-ana-liikkeessä on uskonnollisia piirteitä. Sivuilla puhutaan anorektikoiden jumalattaresta Anasta. Osa pro-anorektikoista rukoilee Anaa ja uhraa hänelle. He saattavat puhua itsestään ”valittuina” ja kantaa tunnusmerkkejä. Jotkut kirjoittavat uskontunnustuksia ja käskyjä.

Uskonnon ja syömisen suhdetta tutkineen filosofian tohtori, kirkkohistorian dosentti Maiju Lehmijoki-Gardnerin mielestä pro-ana -liikkeen uskonnollisuus ei ole yllättävää.

– Monet anorektikot ovat vakavia ja tuntevat viehtymystä uskonnollisiin sääntöihin.
– Uskonnollinen sanasto, kuvat ja rituaalit tarjoavat pro-anorektikoille identiteettiä ja mielenlujuutta vahvistavan viitekehyksen maailmassa, joka ei tue heidän pyrkimyksiään. Voiman, identiteetin ja hallinnan tavoittelu on ollut keskeistä myös uskonnollisessa asketismissa.

Ihminen on uskonnollinen olento. Nykyisessä maallistuneessa yhteiskunnassa elämän sisällön ja merkityksen kaipuuseen voi vastata jokin muu kuin varsinainen uskonnon harjoittaminen. On luonnollista, että uskonnollista kaipausta täyttämään valikoituu jokin tärkeä ja läheinen asia. Ruoka on välttämättömyytensä takia läsnä jokaisen elämässä.

Ruoka liittyy konkreettisesti ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin, joita arvostetaan kulttuurissamme korkealle. Terveys on nykyisin korkein mahdollinen hyve, ja siihen pyrkiminen nähdään jokaisen velvollisuutena.
Ennen ihmisen tuli elää hyveellisesti, jotta saisi taivaspaikan. Nykyisin syntisintä on sellainen elämä, joka aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle. Itsestään huolehtimatta jättämisen nähdään aiheuttavan hallaa paitsi yksilölle itselleen, myös lähimmäisille huonon esimerkin, korkeiden verojen ja jopa esteettisen haitan muodossa.

Maiju Lehmijoki-Gardner uskoo, että ruoan korostunut asema johtuu sen konkreettisuudesta.
– Monet aikamme ilmiöt ovat abstrakteja, mutta ruoka on käsin kosketeltavaa ja ruumiillista. Ravintokysymykset ovat päivittäisiä, ja ruokaan liittyvät perinteet ja valmistamiseen tarvittavat taidot kasvattavat sen merkitystä.

Maallistunut ihminen ei välttämättä koe harjoittavansa uskontoa noudattaessaan tiettyä ruokavaliota ja elämäntapaa. Tarkkaan katsottuna niistä voi löytyä uskonnollisia piirteitä.  Ruokavalio ja siihen liittyvä elämäntapa antavat ihmisen elämään sisältöä ja häntä itseään suurempaa merkitystä.

Yleisesti uskotaan, että uusi, rajoitettu ruokavalio puhdistaa tai antaa energiaa. Paastoaminen on keskeinen hartauden harjoitus useissa uskonnoissa. Paastolla eli syömättömyydellä pyritään puhdistautumaan, ja sama merkitys on tiettyjen ruoka-aineiden kieltämisellä. Kristinuskon historiassa tunnetaan useita esimerkkejä äärimmäisistä uskonnollisista paastoista. Näin tekivät myös Jeesus ja Johannes Kastaja.

Joskus uuden ruokavalion löytäneet ovat kuin uskoon tulleita: uudet syömistottumukset ovat muuttaneet koko elämän. Kielenkäyttö voi olla uskonnollista, dieetillä olija on valaistunut ja hänen mielensä on kirkas. Ruokavaliosta on tullut pelastus jo tämänpuoleisessa, ja kääntynyt haluaa jakaa terveysuskoaan muille.

– Uskonto kantaa aina mukanaan yhteisöä, Lehmijoki-Gardner huomauttaa. Internet-aikana erikoisenkin elämäntavan harjoittaja voi kokea yhteisöllisyyttä. Verkossa on sivustoja ja keskusteluryhmiä, joiden kautta ruokavalioista ja elämäntavoista saa tietoa ja yhteyden muihin niitä harjoittaviin. Nettiyhteisö voi toimia ruokauskovaisen seurakuntana. Pro-ana- ja superfood-liikkeet toimivatkin pitkälti verkossa.

Trendikäs superfood eli superruoka tarkoittaa erityisen ravinteikkaita ruoka-aineita kuten goji-marjoja, macaa, raakaa kaakaota ja kotoisia mustikoita. Ravinnepitoisuuden lisäksi suositaan mahdollisimman käsittelemätöntä ja luonnonmukaista ruokaa.

Mainosten perusteella superruoat vaikuttavat ihmeaineilta. Väitetään, että retiisimäisestä juureksesta tehtävä maca-jauhe vitalisoi ja energisoi, helpottaa stressiä ja uupumusta, parantaa unta ja hedelmällisyyttä, auttaa osteoporoosiin, vaihdevuosi-, kuukautis- ja PMS-oireisiin sekä hiustenlähtöön. Mainos lupaa superruoan viitoittavan tietä pelastukseen: vaivat ja kärsimykset poistuvat, ja ihmisestä tulee kuin uusi.

Joidenkin mukaan superruokia syömällä voi parantua sairauksista. Superfoodien puolestapuhuja, bloggaaja Olli Posti uskoo parantuneensa MS-taudista muuttamalla elintapojaan. Hänen mukaansa suuri osa sairauksista ja huonosta olosta johtuu siitä, että ruokavalio on pielessä.

– Ihmisten tulisi syödä kuten Luoja on tarkoittanut. Luoja ei ole tehnyt mikropitsaa, vain ihminen voi saada aikaan jotakin niin huonoa.

Posti käyttää elämäntavastaan nimitystä foodismi. Sen keskeinen ajatus on ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin suojeleminen: käsitellyn ruoan molemmille aiheuttamat ongelmat ratkeavat palaamalla puhtaaseen ja alkuperäiseen ravintoon.

Olli Posti haastaa blogissaan viralliset ravitsemussuositukset. Hänen mukaansa ihminen ei ymmärrä luontoa ja pyrkii siksi kontrolloimaan sitä muun muassa tehoviljelyn ja lääketieteen avulla.

– Sairaudet ovat pakoa epätyydyttävästä elämästä. Ne ovat kaikki parannettavissa, jos ihminen itse haluaa toipua.
Posti ei halua kutsua ravitsemusfilosofiaansa uskonnoksi, mutta sanoo sen johtavan henkistymiseen ja maailman syvempään ymmärtämiseen.

Puhdas ja luonnollinen ruoka ei varmasti ole kenellekään haitaksi, mutta mainonnan katteettomat lupaukset voivat olla. Olli Postin mukaan superruoka-ilmiön kaupallisuus ei ole pahasta, se vain varmistaa ideologian leviämisen ja tuotteiden saatavuuden.

Maiju Lehmijoki-Gardneria eettisyydellä markkinointi huolettaa.

– Kuka käy kauppaa moraalillani, hän kysyy.

Sofia Kilpikivi

Kommentti: Elämänhallintaa syömällä

Ruoan aseman korostuminen ja joidenkin ruokavalioiden äärimmäisyys kertovat ihmisten pyrkimyksestä hallita elämää syömisen kautta. Hallinnan kaipuun myötä terveyden tai kauneuden tavoittelusta voi tulla sairaalloista.
Kristityn tulisi pyrkiä kohtuullisuuteen, mutta kohtuus on yltäkylläisyyden keskellä vaikeaa. Loppumattomien vaihtoehtojen keskellä kaipaamme jotakin, joka kertoisi, miten elää ja olla.
Kun Jumala tuntuu kaukaiselta ja opinkappaleet vierailta, haemme merkitystä ja pelastusta sieltä, mistä markkinavetoinen kulttuurimme sanoo sen löytyvän: kaupan hyllyltä ostamme moraalin, kunto-ohjaajilta ja kirurgeilta jumalaisen vartalon, ja lautasillemme lastaamme ruokaa, joka tarjoaa huipputerveyden melkein iankaikkisesti.

Sofia Kilpikivi

 
Lähteet: Kaisa Salmela: Saako terveysuskoja synninpäästön? Naispappien käsityksiä laihdutus- ja terveyskulttuurista nykyisessä mediayhteiskunnassa (Pro gradu)

Patricia Maloney: Quod Me Nutrit, Me Destruit. The Pro-Anorexia Movement and Religion.

Lisää juttuja aiheesta: