Sijainti: Etusivu / Puheenvuorot / Suonpää: Ilmiantoyhteiskunta
Tehdyt toimenpiteet

Suonpää: Ilmiantoyhteiskunta

Samuli Suonpää

Sisäministeriön uusi toimenpidesuunnitelma on propagandaa, jonka keskeisin tarkoitus on kääntää meidät lähimmäisiämme vastaan. Kirkko ei voi alistua siihen.

Suonpaa_levea.jpg

Tänään olen muistellut Berliiniä. En terrori-iskun takia, vaan muurin.

Yksi lapsuuteni tärkeimpiä hetkiä oli, kun isäni hiukan yli 25 vuotta sitten antoi minulle vasaran käteen ja käski lyödä sillä kivimuuria, Berliinissä. Muuri oli kaatumassa ja mekin saimme osallistua symboliseen työhön vapauden puolesta. Totalitaristinen järjestelmä, valtiollinen mielipiteenmuokkaus ja ilmiantajajärjestelmä oli kaatunut.

Ei koskaan enää Euroopassa, me uskoimme.

Berliini on ollut mielessäni tänään, kun luen sisäministeriön toimenpidesuunnitelmaa laittoman maassa oleskelun ehkäisyyn ja hallintaan. Sen lisäksi, että ministeriö aikoo laittaa paperittomat kuriin, se haluaa ohjata myös kansalaisia, kansalaisjärjestöjä ja kirkkoa – sekä kaikkea aiheesta käytävää keskustelua.

Sisäministeriö haluaa puuttua käyttämäämme kieleen. Ohjeen mukaan termin ”paperittomat” käyttöä tulee välttää, sisäministeriö puhuu mieluummin laittomista, laittomasti maassa oleskelevista. Jo vuosien ajan on niin suomessa kuin muillakin kielillä haluttu välttää rikolliseksi leimaamista. Juuri sen vuoksi termi ”paperittomat”, ”undocumented”, onkin asiallisessa kielenkäytössä syrjäyttänyt termin ”laittomat”, ”illegals”.

Suomi kääntyy vastavirtaan, koska kansalaisten asenteet ovat ministeriön mielestä liian lepsuja.

Samalla ministeriö haikailee uusien pakkokeinojen ja rangaistusten koventamisen perään. Sisäministeriö ja poliisi, jotka eivät ole valmiita käyttämään edes olemassaolevia pakkokeinoja saadakseen natseja kuriin, haluavat siis uhata papereitta maahan jääneitä nykyistä ankarammilla rangaistuksilla. Niin kuin ei yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle jääminen ja jatkuva pelko palautusuhasta jo riittäisi.
 

Mitä tietojen vaihtoa se muka olisi, jos papit alkavat ilmiantaa hädänalaisia? Kirkko ei voi eikä saa tähän alistua."
 

Pelottavin osa toimenpidesuunnitelmaa on ilmiantoyhteiskunnan pystyttäminen. Tämä oli se kohta, joka palautti mieleeni Itä-Saksan. Sisäministeriö kehottaa kaikkia ilmoittamaan laittomaan maassa oleskeluun liittyvistä havainnosta.

Tarkkailkaa naapureitanne, ilmiantakaa.

Kehotus koskee niin terveydenhoitoa ja kouluja kuin kirkkoa ja yksittäisiä kansalaisiakin. Koskaan ennen minun elinaikanani ei totalitarismi ole näin näkyvästi pyrkinyt osaksi valtionhallintoa.

Suunnitelmaan kuuluu myös suoranainen propaganda: ”Markkinoidaan kansalaisille mahdollisuutta ilmoittaa epäillystä laittomasta työnteosta poliisin vihjepuhelimeen.”

Haluammeko me todella valtion markkinoivan ilmiantajan roolia kansalaisille? Jos Suomessa oleva – ja tänne kenties vasten omaa tahtoaan jumiin jäänyt – ihminen haluaa edes yrittää elättää itsensä rehellisellä työllä, me haluamme, että hänet ilmiannetaan?

Samalla kun kunnat tarjoavat hätämajoitusta, ministeriö velvoittaa ne ilmoittamaan paperittomista, jotta heidät voidaan ”ohjata palautusjärjestelmän piiriin” – eli ottaa kiinni ja poistaa maasta.
 

Sisäministeriön paperi ei ole toimenpidesuunnitelmaa. Se on propagandaa."
 

Ilmiantajiksi koulutetaan myös opettajia: ”Tarvittaessa kiinnitetään opetuksen/koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen huomiota laittoman maahanmuuton torjuntatoimiin.” Opettajien tehtävä on huolehtia lapsista, jakaa tietoa ja auttaa heitä kasvamaan aikuisiksi. Ulkomaalaisten syrjäytyminen on jo muutenkin ongelma, koulutuksen uskotaan olevan ainoa lääke tähän. Ja nyt sisäministeriö siis ohjeistaa opettajat raportoimaan viranomaisille mahdollisesti paperittomista eli laittomista.

Ilmiantovelvollisuus koskee ministeriön kaavailuissa myös kirkkoa, vaikka sitä häveliäästi nimitetäänkin ”tietojen vaihdoksi”. Mitä tietojen vaihtoa se muka olisi, jos papit alkavat ilmiantaa hädänalaisia?

Kirkko ei voi eikä saa tähän alistua. Sen oppi ja Jumalan sana velvoittavat sitä parempaan. "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”, lainasi edellinen sisäministeri kolme vuotta sitten puheessaan Raamatusta ja oli sittenkin oikeassa. Samaan meitä velvoittaa kirkkojärjestyskin:

”Seurakunnan ja sen jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa, jonka tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta.”

Velvollisuus ei kosketa vain kirkkoa ja sen työntekijöitä vaan jokaista seurakuntalaista. Kristityn tehtävä on auttaa ja suojella hädänalaisia, myös silloin, kun valtiovalta ohjeistaa toisin.

Sisäministeriön paperi ei ole toimenpidesuunnitelmaa. Se on propagandaa. Sen keskeisin tarkoitus on kääntää meidät lähimmäisiämme vastaan, turvallisuuteen vetoamalla – ja tätä kirkon tulee kaikin keinoin vastustaa. Minun ikäpolveni on nähnyt tämän ennenkin, muttei koskaan tässä maassa.

Kirjoittaja Twitterissä: @suonpaa