Sijainti: Etusivu / Uutiset / Supercell-miljonäärien säätiö tukee kirkon hanketta
Tehdyt toimenpiteet

Supercell-miljonäärien säätiö tukee kirkon hanketta

Pauli Juusela

Yksinhuoltajille lastenhoitoapua ja vertaistukea tarjoavan Lapsiarkin pilottiseurakunnista kaksi on Helsingistä.

35424361.jpg
Supercell-miljonäärien rahoilla autetaan yksinhuoltajia ja torjutaan syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Kuva: STT-Lehtikuva.

Supercell-miljonäärien Ilkka Paanasen ja Mikko Kodisojan perustama Me-säätiö on päättänyt kantaa kortensa kekoon lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymisen ja eriarvoistumisen vähentämiseksi.

Supercellin osakkeiden myynnistä saadulla 200 miljoonan euron peruspääomalla toimiva säätiö on löytänyt yhteistyökumppanin myös kirkosta. Me-säätiö tukee Kirkkohallituksen ja seurakuntien Lapsiarkki-hanketta. Hankkeen kokonaisbudjetti on 180 000 euroa. Suurin osa rahoituksesta tulee Me-säätiöltä.

Hankkeen projektipäällikön Päivi Malmivaaran mukaan rahoituksen avulla kehitetään seurakunnissa uudenlainen toimintamalli yksinhuoltajien arjen tukemiseksi ja perheiden ulkopuolisuuden ehkäisemiseksi. Tarve on noussut kentältä ja toiminta on avoinna kaikille seurakunnille.

Hanke alkaa kaksivuotisella kokeilulla, jossa kehitetään pilottiseurakuntien avulla vaikuttavinta toimintamallia, jonka tulokset ovat mitattavissa ja parhaat käytännöt sovellettavissa kaikissa seurakunnissa eri puolilla Suomea.

Kokeiluseurakuntia tarvitaan 6-10. Mukaan ovat jo helsinkiläiset Kallion ja Vartiokylän seurakunnat sekä Imatran seurakunta. Pilottiseurakunnaksi ei tarvitse lähteä yksin, vaan mukaan voi lähteä seurakuntien muodostamien rovastikuntien ja hiippakuntien yhteistyön kautta.

Mukaan valittavat seurakunnat ovat Malmivaaran mukaan edelläkävijöitä uudenlaisten toimintamallien luomisessa. Me-säätiö yhdessä kirkon ja seurakuntien kanssa haluaa olla tuottamassa vaikuttavia syrjäytymisen ehkäisyn malleja ja kirkolla on tähän työhön paljon annettavaa.

Yksinhuoltajien oma aika tukee lapsia

Kun toiminta saadaan kunnolla käyntiin, mistä siinä voisi konkreettisesti olla kyse? Päivi Malmivaaran mukaan hankkeen idea on tukea yksinhuoltajien jaksamista antamalla heille hetki vapaa-aikaa. Samalla autetaan lapsia.

– Yksinhuoltajien oma vapaahetki ehkäisee ulkopuolisuuden tunnetta. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että aikuinen saa omaa aikaa käydä kaupassa, lenkillä tai ihan vaan levätä. Lapset saavat olla hetken hyvässä hoidossa. Siihen, miten tämä järjestetään, ei ole olemassa yhtä valmista mallia, vaan ensin halutaan kuulla yksinhuoltajien tarpeita ja toiveita.

 

Yksinhuoltajien oma vapaahetki ehkäisee ulkopuolisuuden tunnetta. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että aikuinen saa omaa aikaa käydä kaupassa, lenkillä tai ihan vaan levätä. - Päivi Malmivaara

 

Malmivaaran mukaan tavoitteena on myös malli vertaistuelle. Vanhemmat voisivat muodostaa keskenään vertaisryhmiä, joissa puhutaan, laitetaan ruokaa tai syödään yhdessä. Tarvittaessa annettaisiin tukea jaksamiseen, neuvoja ja ohjausta.

– Sekin voi joskus auttaa, että saa puhua vaikka metsässä kävellessä ja on toinen aikuinen, joka kuuntelee. Jo olemassa olevia hyviä toimintatapoja hyödynnetään tässä hankkeessa niin paljon kuin mahdollista.

Suomessa on 120 000 yksinhuoltajaperhettä

Tarve Lapsiarkeille on Malmivaaran mukaan selvä. Suomessa on 120 000 yhden lapsen vanhemman perhettä. Yksinhuoltajuus voi olla henkisesti raskasta ja elämänvaiheessa, joka on haastava, omien voimavarojen vahvistaminen ja osallisuuden kokemus on tärkeää.

– Helsingin seurakuntien Kaupunkilaisten kirkko -verkkokeskustelu kutsui kaupunkilaiset ottamaan kantaa ja osallistumaan seurakuntien kehittämiseen keväällä 2016. Kaupunkilaiset antoivat yli 1000 ideaa siitä, mikä helpottaisi heidän arkeaan. Vastauksissa nousi esille kohtaamisen tarve ja välittämisen kaipuu. Yksinäisyys oli monen peikkona, selvittää Malmivaara.

Hän siteeraa kommenttia verkkokeskustelusta. "Jos pääsisin joskus itsekseni kauppaan. Olisi kiva, jos yksinhuoltajan arkea helpottaisi joku muukin kuin vain lasten isoäiti."

– Syrjäytymisen ehkäisy, tai paremminkin ulkopuolisuuden ehkäisy, on kirkon ydintoimintaa. On hienoa, että saamme Me-säätiöltä tukea tähän. Säätiön tavoitteena on, että vuonna 2050 Suomessa ei ole yhtään syrjäytynyttä lasta eikä nuorta. Siksi säätiö kohdentaa muutosinvestointeja kohtiin, joissa se tavoittelee uudenlaista tekemistä ja mitattuja vaikutuksia syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja näin tässä on tarkoitus toimia, kiteyttää Malmivaara.

Vartiokylän seurakunta lähti mukaan

Toinen hankkeeseen heti mukaan lähtevistä helsinkiläisseurakunnista on Vartiokylän seurakunta. Kirkkoherra Jukka Pakarinen, mikä sai teidät lähtemään mukaan?

– Kirkkohallituksesta otettiin yhteyttä ja pyydettiin pilottiseurakunnaksi. Pyyntö tuli viime kesäkuun alussa ja joulun välipäivinä tapasimme hankkeesta vastaavat työntekijät eli alkutekijöissä vasta ollaan, kertoo Pakarinen.

Pakarisen mukaan tuleva Vartiokylän Lapsiarkki-hanke liittyy seurakunnan lapsi- ja perhetyöhön ja voisi olla hyvä saada siihen mukaan yhteistyökumppaneita vaikka lähiseurakunnista. Hankkeelle on tarvetta, ja yksi isoista kysymyksistä on viestintä: miten saada tietoa niille, jotka apua tarvitsevat. Pakarinen huomauttaa, että silloin, kun elämässä on vaikeaa, ei apua välttämättä jaksa itse etsiä.

– Meillä on seurakunnan perhekerhoissa yli 3 000 kävijää vuodessa, äitejä, isiä ja lapsia. Tässä joukossa on myös yksinhuoltajia eli ainakin sitä kautta pyritään välittämään tietoa.