Sijainti: Etusivu / Vantaan Lauri / Vantaan Lauri: Arkisto / Lohikäärmeitä, hiiriä ja ensirakkautta
Tehdyt toimenpiteet

Lohikäärmeitä, hiiriä ja ensirakkautta

Hannu Kylkisalo

Syksyn lastenkirjoissa luotetaan perinteisiin aiheisiin: ei virtuaalitodellisuutta vaan lohikäärmebisnestä, hiirten kesäkoulua ja maalaiselämää.

Kulta, voisitko syöstä tulta? -kirjan kuvittaja Laura Valojärvi on suunnitellut myös kirjan graafisen asun, mikä näkyy tekstin ja kuvien hienona sommitteluna.

Lohikäärmeitä, onko heitä?

Emilia Lehtinen ja Laura Valojärvi: Kulta, voisitko syöstä tulta? WSOY 2010.

Lohikäärmeet ovat lastenkirjallisuuden peruskuvastoa. Emilia Lehtisen ja Laura Valojärven mielikuvitusrikkaassa lastenkirjassa lohikäärmeet elävät eri aikakausilla. Kirja on jatkoa tekijöidensä suositulle Ohjeita lohikäärmeiden kasvattajille, joka ilmestyi viime vuonna.

Kulta, voisitko syöstä tulta? liikkuu suvereenisti ajassa, tarinoissa ja erilaisissa käsityksissä lohikäärmeistä.

Kirjan nykyhetkessä ollaan rahanahneiden bisnesmiesten maailmassa, jossa lohikäärmeistä yritetään ottaa kaikki irti. Keskiajalle sijoittuvassa tarinassa kerrotaan Pyhästä Yrjöstä ja prinsessa Saabasta. Myös Leonardo da Vinci harrastaa kirjassa lohikäärmeitä. Eksyypä lohikäärme Texasiinkin. Yllätyksenä tulee se, että lohikäärmekin voi olla vegaani.

Valojärvi vaihtelee sujuvasti kuviensa asemointia, suuntaa ja kokoa. Riemukasta kirjaa täytyy lukea käännellen ja etäisyyksiä vaihdellen.

Lopussa tarinoiden ympyrä sulkeutuu ja osoittautuu, että kaikki ei ollutkaan pelkkää mielikuvitusta. Kiina on nimittäin lohikäärmeiden luvattu maa, jossa kunnioitettu peto leijailee taivaalla leijoina värikkäissä kulkueissa.


Varovaista ensirakkautta

Riitta Jalonen ja Kristiina Louhi: Aatos ja Sofia. Tammi 2010.

Aatos-poika viettää kesää maalla ja kuuntelee siellä isoisänsä tarinointia. Hän saa kuulla, miten tarvitaan tahdonvoimaa, jos halutaan tosissaan saavuttaa jotain. Lapsuuden viimeisiä hetkiä viettävä Aatos tajuaa, että juuri sitä hän tarvitsee saavuttaakseen samanikäisen Sofian kiinnostuksen. Syksyn tullen Sofia katoaisi omiin tyttöporukoihinsa, joten hänellä on kesän verran aikaa.

Kirja jakautuu seitsemään episodiin, joissa lapset käyvät hiekkakuopalla, suolla hyttysiä katsomassa ja vedenneidon tukkaa letittämässä. Lapset oppivat tuntemaan toisiaan pikkuhiljaa yhdessä luontoa tutkiessaan ja ihmetellessään.

Riitta Jalosen kielen kauneus ja rauhallisuus vakuuttavat jälleen. Kristiina Louhen kuvitus tukee pyörein muodoin lapsuuden ihmemaailmassa etenevää kerrontaa.


Hiiret kesäkoulussa

Tuula Korolainen ja Marjo Nygård: Kuono kohti koulua. Lasten Keskus 2010.

20-vuotiskirjailijajuhlaansa viettävältä vantaalaiselta lastenkirjailijalta Tuula Korolaiselta ilmestyy tänä vuonna peräti kahdeksan kirjaa, joista osa on omia teoksia, osa lastenkirjasuomennoksia.

Yksi uutuuksista jatkaa Korolaisen loistavan Kuono kohti tähteä -runokirjan viitoittamalla hiirihahmojen tiellä. Tällä kertaa kyseessä ovat hiirikaverukset Rentukka, Silmu, Ratamo ja Timotei. He ovat menossa kesäkouluun, sillä kyllähän metsän väenkin täytyy sivistyä. Vastavalmistunut opettajatar Minttu Matara tarttuu tomerasti toimeen, ja mikäpä olisikaan parempi vuodenaika kuin kesä tutkiskella luontoa ja ympäristöä.

Marjo Nygårdin yksityiskohtia täynnä oleva kuvitus tukee kerrontaa mainiosti. Koulumiljöö tuttuine alakoulun rekvisiittoineen ja ympäröivä luonto sulautuvat mainiosti värikylläiseksi hiirten maailmaksi.

Opettaja Mataran työn vaikeusastetta lisää se, että mukana opetuksessa on myyrä Lapio Kontiainen, jolla on hyvä hämäränäkö mutta joka ei kestä päivänvaloa. Apu löytyy kuitenkin vertaisryhmästä: vähän paremmista piireistä tuleva Suklaamuro-hiiri tuo Lapiolle Barbie-aurinkolasit!


Vahingossa idoliksi

Tiina Nopola ja Sinikka Nopola: Rauhallinen Erkki harrastaa. Tammi 2010.

Tiina ja Sinikka Nopolan kirjoittama ja Markus Majaluoman kuvittama Rauhallinen Erkki (2001) poikkesi kymmenisen vuotta sitten ilmestyessään lastenkirjojen joukossa edukseen. Kirjan hiljainen huumori nauratti ja puhutteli. Uudessa kirjassa Erkki on yhtä rauhallinen kuin ennenkin.

Vanhempien mielestä on tietenkin huolestuttavaa, että perheen ainoa poika tykkää vain tuijotella perhosia. Myös joulutorttujen tekeminen kiinnostaa itsekseen viihtyvää poikaa.

Majaniemi kuvaa henkilöhahmojaan tarkasti, ja hänen jokainen piirroksensa korostaa Erkin rauhallisen maailman vähän jäykkää huumoria. Juuri tällaisen jääräpään elämään tarvitaankin avuksi sattumaa.

Erkki laskee vahingossa suksilla pelätyn Paholaisenkourun rinteen ja hänestä tulee pian oman kylänsä sankari, eräänlainen Elmo, jonka hassuja harrastuksia jäljitellään. Erkin elämänmuoto kun osoittautuu yllättävän fiksuksi, rentouttavaksi ja jopa tavoittelemisen arvoiseksi.


Pikkupöllö äitiä etsimässä

Chris
Haughton: Ihan hukassa. Lasten Keskus 2010.

Irlantilaissyntyinen Chris Haughton on tehnyt äärimmäisen yksinkertaisen, jopa naivistisen lastenkirjan, joka on kuitenkin värimaailmansa ansiosta täynnä elämää. Pikkupöllö putoaa pesästään ja alkaa etsiä äitiään muiden metsän elävien avulla. Eipä siellä äidin kainalossa ollessa tullut mieleenkään, millaista olisi menettää se turvallisuus.

Pikkuinen ei osaa sanoa, miltä äiti näyttää, se vain tiedetään, että etsittävä on hurjan iso. Niinpä tarjolla on runsaasti mahdollisuuksia hassuille väärinkäsityksille.

Haugtonin kirjassa on kauneutta, sydämellisyyttä ja yllätyksellisyyttä, jotka on saatu aikaan vähin keinoin ja pienin asetelmin. Kuvituksessa vakuuttavat värien kontrastit ja selkeys. Lisää tällaista!

Lisää juttuja aiheesta: